Kuulin kerran kuinka eräs ystäväni haikaili elämäni perään - hän unelmoi helpoista talvista ja aurinkoisista kesistä täällä 'maaseudun rauhassa'! Niin minäkin! Kun kannan puita sisään lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja toivon saavani uunit edes vähän lämpimiksi, unelmoin helpoista talvista. Ja kun kaivan tietä rapulta autolle haaveilen todellakin lämpimistä kesistä - jatkuvat lumityöt alkavat vähitellen tympiä ja vanhan talon vetoisat nurkat ärsyttävät väkisinkin tuulisena ja kylmänä talvena!
Mutta mistään hinnasta en vaihtaisi elämääni ystäväni kanssa! En oikeasti kaipaa kerrostalon helppoutta tai kaukolämmön ihanuutta. Kyllä meidän hakelämmitys toimii ja kun kakluuneihin saa tulen tuntuu sisällä kotoisalta ja mukavalta. Välillä toki tuntuu, että minä olen kolan varressa ja isäntä traktorilla auraamassa jatkuvasti. (huom. työnjako: konehommat tekee isäntä ja manuaaliset työt minä:))
Kanat ei tietenkään pääse tällä kelillä ulos. Ja kun pakkaset laantuu, tulee voimaan 'ulkonaliikkumiskielto' eli lintuinfluenssan vuoksi eivät varmaan pääse pihalle ennen kesäkuuta... Mutta muuten matkustelevat. Säikähdin tosi kovin, kun viikonloppuna munahihnalta tulla pöllähti kokonainen kana munan sijasta! Hieman siinä toisiamme tuijotimme enkä tiedä minne raukka luuli hihnaa pitkin pääsevänsä, mutta siihen se loppui se matka - lyhyeen kuin kanan lento konsanaan. Minä ohjasin rouvan säikähdyksestä toivuttuani takaisin kanalan puolelle enkä tiedä mitä hän reissustaan muille kanoille kertoi, mahtoi siinä kuitenkin juttua riittää:)
Voin kyllä rehellisesti tässä tunnustauta pesunkestäväksi talvi-ihmiseksi! Tämän talven auringon nouset ja laskut ovat olleet niin häikäisevän kauniita että on vaikea keksiä mitään mikä vetäisi niille vertoja. Ja lumi peittää armeliaasti kaikki leikkaamaatomat nurmikot, kitkemättömät kukkapenkit ja haravoimattomat lehdet - nyt kaikki on tasaisen kaunista ja minun pihani yhtä hoidettu kuin kaikkien naapureidenkin! Talvi on todella armollista aikaa! Tähän aikaan vuodesta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä - aina voi sanoa, että on liian kylmä eikä kukaan väitä vastaan.