Luomumunatuotannon surkein vaihe on aina tämä kun kanat lähtevät. Eihän näin suureen kanalaumaan ole voinut kovin henkilökohtaista suhdetta luoda, vaikka joukosta toki yksilöitäkin on löytynyt: Kerttu oli aina murisemassa kun joku yritti kerätä lattiamunia, Saara seurasi askel askeleelta perässä ja Vilhelmiina naukui kun kissa (nimet on yksityisyyden suojelemiseksi vaihdettu), kukot ovat ihan oma lukunsa....
Mutta ajatus siitä, että eläimet on näin pitkälle jalostettuja, että munivat vuoden ja sitten ovat työnsä tehneet. Haaveilen kanalasta missä kanat pitäisivät luontaisen munintatauon ja sitten samat kanat jatkaisivat munintaa taas, vuodesta toiseen. Ei kuulemma nykykanoilla onnistu. Saksalainen insinööritaito näkyy tässäkin: kanat toimivat vuoden ja sillä hyvä. Sitten vaan pois ja kanala pesuun.
Okei, pesun ymmärrän - lannanpoisto ja kanalan vesiperu ovat paikallaan ja ymmärrän senkin, etten voi laittaa kanoja pihatarhaan tällä kelillä siksi aikaa kun kanalaa pestään mutta olisihan se mukava ajatus, vai mitä?
Ja rehellisesti on sanottava, ettei minua hirveästi ilahduta sekään tieto, että joudun maksamaan jollekin joka tulee ja vie meidän kanat. Missä on se innokas teurastaja joka kävisi hakemassa meidän luomukanat edes luomulihaksi kun lakkaavat munimasta? Lupaan ainakin ensimmäisen kanaerän täysin ilmaiseksi raaka-aineeksi sille teurastamolle joka huolehtisi, että nämä tytöt päätyisivät herkullisiksi luomuaterioiksi eivätkä minkinrehuksi niinkuin nyt!
Toisaalta tämä aika on hauskaa - talo täynnä miehiä ja tohinaa. Lannantyhjennys ja kanalanpesu on niin työlästä hommaa, että nämä muutama viikko ennen uusien kanojen tuloa on todella kiirettä. Painepesurit huutaa pitkää päivää ja avantti vie lantaa minkä ehtii. Minun ei paljon tarvitse miettiä mitä itseni kanssa nyt teen - aamukahvia, päiväruokaa, iltapäiväkahvia ja iltaruokaa koko sakille ja omat koulutyös siihen päälle! Jos en leivo sämpylöitä, paista lihapullia tai kuori perunoita niin tiskaan astioita (lue= lataan tiskikonetta:)) tai mietin kahvileipiä. En olisi yhtään hämmästynyt jos jonnekin englannintehtävien väliin olen kirjoittanut osan murekkeen ohjeesta:) Toisaalta on ihanaa havaita mikä luovuus ihmisestä paljastuu kun on pakko: kun on pakko keksiä muutakin ruokaa kun jauhelihakastiketta tai kanankoipia:)
Onneksi vanhallapuolella on vielä 1500 kanaa, joten munat eivät tässä tohinassa lopu - ennen kuin ensi viikolla, kun näille 'pellavakanoille' on sanottava hyvästit ja siivottava se pienempi kanalakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti