Kesäkuun ensimmäinen päivä oli suuri päivä kanalassa. Tai siis kanalan pitäjälle. Kanalan luukut nimittäin saatiin aukaista ja päästää kanat (ja kukot) pihalle. Aamulla heräsin innokkaana - tämä on nyt se suuri päivä ja juhlallisesti Antti-Jussin kanssa heti kymmenen korvilla menimme avaamaan luukut.
Tietenkään mitään ei tapahtunut. Muutama kana kävi ihmettelemässä luukkujen puuttumista parin metrin etäisyydeltä, mutta muuten kanalan arki jatkui kuin ennenkin.
Vasta kahden päivän päästä saatoimme kiljaista riemusta kun ensimmäinen kana uskaltautui ulos. Tai ainakin luukulle seisotaan ja kurkkimaan ulos. Pikkuhiljaa muita seurasi perässä, ja uteliaitten kanojen rivi luukulla kasvoi, kunnes joku uskaltautui oikeasti pihalle ( tai sitten hän vaan tunnoksessa tipahti sinne).
Nyt on meteli korvia huumaava jos luukut ei aukene heti kymmeneltä - mikä maksaa, kysyvät kanat ja suorastaan vaativat päästä ulos! Tarhat täyttyvät kopsuttavista ja kuopsuttavista kanoista ja kukoista heti ja iloinen hyörinä jatkuu aina siihen asti kun luukut laitetaan illalla kiinni.
Muutaman yön kokeilimme jos pitäisimme luukut koko ajan auki, mutta seuraukset olivat tuhoisat: heti katosi muutama kana ja jäljelle jäi vain höyhenkasa ja onnellinen mäyrä. Toki mäyrä ymmärsi lähteä matkoihinsa (mutta löytyi sitten myöhemmin loukusta) ja tulla takaisin vasta seuraavana yönä. Eli luukut pysyvät yöt kiinni tästä eteenpäin.
Kaikki kanat eivät tietenkään mene ulos - osa on päättänyt pysyä mieluummin kanalan hämärässä ja syödä rehua hihnalta kaikessa rauhassa ilman mitään hellehössötyksiä! Saavathan ne sisällä oleskelevat tietysti ruohosilppua sisälle, että on se kesä sielläkin hauskaa aikaa. Ei tarvitse montaa hetkeä odottaa, niin ruoho katoaa kanalan lattialta parempiin suihin! Kerrasta oppivat kanat, että kottikärryn ilmestyminen ovelle tarkoittaa ruohoa ja alku säikähdys on muuttunut todella innokkaaseen vastaanottoon. Onneksi sadepäivät välillä katkaisevat jatkuvan ruohon niittämisen ja kanalaan kantamisen! Voi nimittäin uskoa, ettei ihan yksi kottikärryllinen riitä puolelletoistatuhannelle kanalle (kertaa kolme) ja innokkaalle kukolle! Silti en enää suunnittele ajattavan ruohoalan kasvattamista - paitsi jos saan ensi kesäksi täyspäiväisen niittomiehen (tai -naisen) töihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti