Sunnuntaiaamuna kuuntelin unisena sängyssä, että en ole ennen huomannutkaan kuinka hyvin mullien ääni kuuluu makkariin. Siis todella hyvin. Naapurista on sentään matkaa meille. Olen jo tottunut aikaiseen kukon kiekunaan, siihen en enää herää, mutta tämä ammunta tuntui vähän oudolta. No, tuuli kuljettaa ääniä omituisesti, ajattelin.
Vasta aamukanalan jälkeen kasvihuoneelle mentyäni huomasin, että siellähän ihan oikeasti on mulleja -meidän pellolla!!! Naapurin mullikat olivat päättäneet lähteä sunnuntai kävelylle, ja mukava tietysti kun poikkesivat, mutta olipa yllätys. Kun naapurin Mikko tuli niitä hakemaan lähtivät ne kiltisti peltotietä pitkin kotia kohti:) Ukkonen oli ilmeisesti säikyttänyt ne ja parisataa metriä sähköaitaa oli mennyt nurin kun ne olivat lähteneet liikkeelle.
Se taisikin olla koko viikon koho kohta meillä - kuistiremontti etenee hitaasti ja rauhallisesti - lähinnä vanhaa seinää purkaessa. No, onhan antura jo valettu ja kivijalkaa varten tehty laudoitusta, mutta hidasta on eteneminen - välillä sataa kaatamalla ja välillä tekee helle kiusaa. Toivottavasti ei kuitenkaan enää mene sataa vuotta ennen kuin lasikuisti on valmis. Ensimmäinen kivijalka sitä varten on nimittäin valettu jo suunnilleen 1915 - eli kohta tulee satavuotta täyteen. Onneksi koko taloa ei ole tehty yhtä hitaasti:)
Toki alkuviikkoa leimasi järkytys muninnan romahtamisesta - ykköskanalan kanat olivat yhdessä yössä vähentäneet munintaa 700-munalla! Todellakin mietittiin hetki jos toinenkin ja etsittiin syytä - rehut tarkistettiin, ruokinnat, vedet ja melkein ruvettiin kuumetta mittaamaan kana-paroilta! Selitys lienee kuitenkin yksinkertainen: ukkosta olivat nekin onnettomat säikähtäneet ja lakanneet hätäpäissään munimasta. Ainakin tilanne on jo 500-munalla korjaantunut, eli kohta voin jo huokaista - kaikki on taas hyvin.
Enni-Maria (6 v.) joutui taas lomaviikonlopullaan töihin kanalaan - palkkaa vastaan tietenkin! Kanojen sisälle ajamisesta iltaisin saa huikeat 50 senttiä ja munien keräämisestä euron päivässä! Ihanaa kun joskus rahalla on vielä ostovoimaa! Joka ilta hän toivoi, että vähän aikaisemmin mentäisiin ajamaan kanoja, se kun oli niin hauskaa hommaa:) Parasta on se, jos saa kantaa jonkun sisälle! Ja niinhän sen kuuluukin olla, että lähihoitoa suositaan, kanalassakin!
Olisin jo kommentoinut edellistäkin kirjoitusta, mutten onnistunut - mitenkäs ne kanat iltasella menevät takaisin sisälle? Onko se se Ennin homma? Kuullostaa hauskalta. Odotamme innolla lisää kuvia verannan valmistumisesta! Paistaisi vain niin joutuisi nopeammin.
VastaaPoista