Ihanaa on ollut huomata maailmalla matkatessa, että kanat ovat muodissa. Melkein joka paikassa olen törmännyt kanoihin - kuviin, patsaisiin tai eläviin kanoihin ja muutamiin kukkoihinkin. Tietysti olen itse aina välillä ollut lumoutunut omista kanoista ja kukoista, kesän mittaan on tullut otettua kuva jos toinenkin, mutta on ollut hauskaa nähdä muidenkin niin tekevän.
Kivikukko Riikassa oli varmasti suurin mihin olen törmännyt tänä kesänä, Portugalin elävät ja ääntäpitävät ehkä kotoisimmat! Kaikkien kissa- koira- ja hevospatsaiden jälkeen on ollut virkistävää huomata, että kanatkin hellyyttävät ihmisiä. Ja niinkuin olen usein todennut, kanat ovat persoonallisia ja hauskoja. Mutta tuskin ne sillä tavalla kiintyvät minuun kuin koirat tai kissat - minun on kuitenkin helppo tuntea sympatiaa niitä kohtaan.
Tietysti kanalapset, tiput, ovat paljon hellyttävämpiä kuin aikuiset kanat mutta murisevat, sähisevät, rähisevät ja kiekuvat kanat ovat kyllä myös hauskoja. Luulin ennen, että kanat vaan kotkottaa eikä niitä voi erottaa toisistaan, muuta totuushan on se, että yksilöitä niistäkin löytyy eikä kotkotus ole todellakaan niiden ainut keino viestiä. Välillä olen ihan varma, että kissoja tai pikkulapsia on kanalaan eksynyt kun kanat oikein innostuvat ääntelemään, mutta kanathan ne siellä vaan keskustelee...
Onneksi myös kananmunien kulutus on pienessä nousussa! Kun esiin tulee uusia tutkimuskia joissa todetaan, ettei kananmuna oikeasti olekaan vaarallista, vaan jopa tosi terveellistä syötävää, tuntuu mukavalta! Mutta silti odotan innolla, että meidän omegaluomumunat löytäisivät tiensä myös kauppaan ja sitä kautta monelle ruokapöydälle - pienikin omegalisä olisi tervetullut suomen d-vitamiini-köyhään talveen!! Vaikka talvi muuten onkin ihan super ihanaa aikaa!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti