lisää säädöksiä.....

EU:n tasolla tarkennetaan taas luomudirektiivejä joulukuussa. Ensi vuoden alusta pitäisi tulla voimaan säännöt siitä kuinka paljon ei-luomua saa luomukanatiivisteessä olla, eli voidaanko käyttää enää esim. tavanomaista soijaa tia mitään muuta. Yhtään kiire ei tule, onhan tässä vielä viikkotolkulla aikaa kun päätökset tulevat todennäköisesti jo 21.12......

Siis juu, en yhtään kritisoi sitä, että luomusäännökset ovat koko EU:ssa samat, hyvähän se vaan on, että tuottajat ovat samalla viivalla. Mutta sitä en ymmärrä, että päätöksiä voidaan tehdä näin viime metreillä, melkein samana päivänä kun niiden pitäisi astua voimaan, ainakaan kunnon tieto niistä ei ehdi tuottajille kuin vasta jälkikäteen... Eikä ikinä voi luottaa siihen, että päätös sitten pitäisi paikkansa vaikkapa vaan seuraavat viisi vuotta..

Sama homma poikasten suhteen. Luomukananpoikia kasvateen noin 3 % ns normaalipoikasten määrästä. Niitä kasvateen samalla tilalla tavallisten poikien kanssa, tosin syötetään alusta lähtien luomurehulla. Mutta. Nyt 21 päivä saattaa tulla voimaan säännös, että luomukananpojat täytyykin kasvattaa luomutilalla.... Että yhtään ei tule kiire.... Meidän täytyisi tilata parin viikon kuluessa poikaset, mutta mistäs tilaat kun et tiedä voiko Saariston siipikarja tai Jaakkolan kasvattamo enää kasvattaa niitä - nämä kun eivät ole vain  luomutiloja.... Vähän enemmän pitkäjänteisyyttä toivoisi EU virkamiehiltä!!!!!!!!

Nyt sitten lasketaan mitä maksaisi itse kasvattaa poikaset (siis rakentaa kasvattamo, opetella koko kasvatus jne!). Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki ole innolla siirtymässä luomuviljelijöiksi! Varsinkin kun taas kuulin yhden tavanomaisesti kanojaan munittavan isännän epäluuloista  ja peloista siitä, kuinka paljon luomu lisää tautiriskiä.... Ulkona liikkuminen todellakin tuo mukaan kontrolloimattoman elementin eikä tautisuoja ole täydellinen, se on aivan totta. Luomurehuja ei ole voitu sädettää, myrkyttää eikä muutenkaan käsitellä, joten, kyllä, siinäkin on  omat riskinsä... Mutta onneksi meillä tarkastetaan ja tutkitaan eläimet ja rehut ja kananhoitajat ja pakkaajat, eli mahdolliset taudit varmasti huomataan ennenkuin ne ehtivät yleisölle asti. Eikä minun tietooni ole onneksi tullut vielä yhtään tautitapausta. Mutta en kiellä etteikö riskejä olisi olemassa. Riskejä on aina kun toimitaan elävien olentojen ja ruokien kanssa. Mutta riskit ovat varmasti yhtä suuret ns. tavanomaisessa viljelyssä.

Me odotamme siis joulua tänä vuonna todella innokkaasti. Odotamme varmuutta siitä miten ensi vuonna toimitaan. Varmuutta siitä, että saamme poikaset. Ja niille ruokaa. Samalla kun varmuudella tiedämme, että kaikki uudet päätökset näkyvät suoraan kukkarossamme. Ensi vuoden tuotos on todennäköisesti tämän vuotista pienempi, muutokset näissä asioissa kun aina maksaa tuottaja. Ei keskusliikkeet jotka ne tuotteet myy tai pakkaamo, vaan me, jotka sen ruuan tuotamme.

Siitä huolimatta olen ihan innoissani, että kohta on joulu - varsinkin kun eilen satoi lunta!!!!!Maa on ihanan valkoinen ja kaikki näyttää tosi hienolta. Meidän lasikuistiremontti edistyy lopultakin, huomenna laitan tapetit ja sitten vaan odottelen sähkömiestä että voin laittaa jouluvalot! Ja kun juuri julkaistussa Someron kartanot kirjassa meidän talo näyttikin niin kodikkaalta! Kyllä tässä kelpaa joulua odotella!
PS. Joulupukkikin lupas Facebookissa piipahtaa meillä aattona - kaikki hyvin Jurvalassa!

munat pois pannasta!

Ihanaa! Australialaiset tutkijat ovat sanoneet jo pitkään, että kananmunat ovat terveellisiä eikä niiden syöntiä tarvitse sen enempää rajoittaa kuin muidenkaan elintervikkeiden. Ja nyt ovat suomalaiset samaa mieltä. MTT:n tutkija totesi yleisradion ohjelmassa, että kananmunissa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee paitsi kuitua ja c-vitamiinia. JEE! Ihan pelkkä kananmuna ei siis riitä,  tasapainoiseen ruokavalioon tarvitaan vähän muuta lisäksi...
Mutta vanha mainosslougani 'mene munalla töihin' on taas käyttökelpoinen. Kananmunia voi syödä päivittäin! Ihmisen ravinnosta saama kolesteroli on rajallista - tutkijat eivät enää ole edes varmoja siitä, onko ruokavaliolla suurta merkitystä kokonaiskolesteroliin - mutta ehkä silti kannattaa syödä lisäksi kaurapuuroa, se kun on perinteisesti ollut se kolesterolia laskeva ruoka....

Pääsiäinen on  perinteisesti se juhla jonka liitämme kananmuniin. Varmasti jokainen on joskus maalannut munia pääsiäiseksi, tai ainakin haaveillut niin tekevänsä. Mutta minusta joulu on munien kulutukseen yhtä sopiva aika! Ohessa on yksi lempiohjeistani joka todella sopii tähän juhlaan: munatoti!  Tietysti kaikkiin joululeivonnaisiiin voi käyttää munia, ja melkein täytyykin.... mutta munatoti on hyvä keino hemmotella itseään siinä leipomisen ohessa... Tämän ohjeen mukaista totia en suosittele aamiaiseksi, tai lasten kanssa nautittavaksi mutta illan pimetessä, kynttilöitä sytytellessä..... Munatotin ohjeita löytyy jokalähtöön, tähän laitan oman suosikkini jonka viime vuonna löysin Kotiliedestä(!).

Toivottavasti illat viilenevät ja ensilumi tulee pian!

eläimellistä menoa

Syksy senkun jatkuu - talven tulosta ei ole tietoakaan vaikka kuinka vilkuilisi mittariin vähän väliä! Onneksi ei vielä ole lunta, märkien peltojen kyntäminen ei oikein ole ottanut onnistuakseen ja nyt yöpakkaset ovat hyvin tervetullut helpotus hommaan! Pellavapellon kyntö on osoittautunut todella haastavaksi - vielä pari tälläistä yötä ja kuivaa päivää, niin loppu alkaa onneksi häämöttämään! ( Miehet tosin mietti millä traktori saadaan pellolta ylös jos se kuitenkin junnaa ja uppoaa Someron syvään saveen! Arviolta sitä on pellolla noin kuudenkymmenen metrin kerros!)

Peurat ei vaan oikein tykänneet, kun viime kesän viherrehupelto lopulta kynnettiin - sellainen yhdeksän peuran lauma nautti iltaisin siellä syömisestä mutta nyt ei auta muu kuin 'mennä metsään' illallistamaan. Muutaman kerran oli harmillisia läheltä pitää tilanteita kun varomattomat autokuskit eivät osanneet ennakoida meidän peurojen liikkeitä, tai eivät uskoneet, että sellainen lauma oikeasti käyskentelee niin lähellä tietä. Ja aina sieltä joku onneton lähti tielle juoksemaan kun auto lähestyi ja jos kuski ei ollut valppaana, sai ihan tosissaan astua jarrulle!

Tänään aamulla kun ajoin tuota meidän 'omaa' tietä oli upeaturkkinen, tuuhea kettu vastassa. Vähän aikaa toisiamme tuijotimme kunnes kettu päätti oikaista pellonpoikki loppumatkan ja minä jatkoin viisaasti tietämyöten. Ihanaa tämä maalla asuminen kun ei oikeesti koskaan voi tietää kenet sitä kylänraitilla näkee. (On toki sellaisia päiviä, ettei näe yhtään ketään eikä mitään!)

En muista tälläisä lämmintä syksyä kokeneeni - viime sunnuntaina lenkillä katselimme isännän kanssa, että kissankellohan se siinä kukkii! Kanttarelleja saa vielä (tai siis sai ennen viime yön pakkasta) kerätä kastiketarpeiksi ja suppilovahverot ei onneksi pientä pakkasta säiky! Vähän mietitytti kun paju näytti pullistavan silmujaan uhkaavasti perjantaina - toivottavasti ei ehdi lehteen asti ennen kuin talvi tulee!

Miksi pellavamunia?

Meillä siis tuotetaan luomukananmunia. Eli kaikki mitä meidän kanat syövät on luomutuotettua viljaa ja rehua. Meidän kanat pääsee kesällä ulos. Eikä meidän kanojen liikkumista kanalassa rajoiteta mitenkään. Ja luonnollisesti kanat saavat nauttia myös kukkojen seurasta. Lisäksi meidän kanat saavat karkeaarehua, eli luomu omenia, porkkanoita, ruohoa, säilörehua tms.

Miksi sitten osalle syötetään sitä luomupellavaa? No siksi, että kananmuniin siirtyisi pellavan loistava öljypitoisuus, eli kananmunatkin sisältäisivät omegarasvoja loistavassa suhteessa toisiinsa. Pellavaöljyssä on sekä omega3 (alfalinoleenihappoa) että omega6  (linolihappoa) rasvahappoja. Nämä rasvahapot ovat elimistölle välttämättömiä ja niitä tulisi saada ravinnosta päivittäin. Tämänhetkisen tutkimuksen mukaan alfalinoleenihappo (ALA) alentaa veren kolesterolitasoa ja auttaa lasten aivojen normaalia kehitystä. (Mutta nämä terveysväitteet voi liittää riittävästi  ALAa sisältäviin elintarvikkeisiin vasta kun EU-komissio on antanut siihen luvan, toivottavati vuoden 2012 aikana.)

Ei kukaan varmasti syö niinpaljon kananmunia, että riittävät rasvahapot voisi saada pelkästään niistä - mutta kun suomalainen ruokavalio usein sisältää liian vähän näitä rasvahappoja, on kaikki lisä tarpeen. Ja jos kuitenkin syö kananmunia, miksei söisi sitten niitä terveellisempiä?

Näiden omegamunien maku on aivan samanlainen kuin ns. normaalienluomumunienkin. Eron huomaa oikeastaan vaan kulkiessaan kanalassa. Pellavaa syövien kanojen kanalassa haisee pellavaöljy - eron muihin kanaloihin huomaa selvästi. Onneksi sitä hajua ei ole munissa:)

Itse syön munien lisäksi vielä pellarouhetta - se maistuu uskomattoman hyvältä kaurapuuron tai viilin seassa. En koskaan muista laittaa siemeniä illalla likoomaan että voisin syödä kokonaisia siemeniä - ne kun eivät muuten oikein ihmisen ruuansulatuselimistössä sula eikä sitten ne rasvahapotkaan imeydy... Mutta rouhe on tosi maukasta, onneksi!

kanoja ja kukkoja

Ihanaa on ollut huomata maailmalla matkatessa, että kanat ovat muodissa. Melkein joka paikassa olen törmännyt kanoihin - kuviin, patsaisiin tai eläviin kanoihin ja muutamiin kukkoihinkin. Tietysti olen itse aina välillä ollut lumoutunut omista kanoista ja kukoista, kesän mittaan on tullut otettua kuva  jos toinenkin, mutta on ollut hauskaa nähdä muidenkin niin tekevän.

Kivikukko Riikassa oli varmasti suurin mihin olen törmännyt tänä kesänä, Portugalin elävät ja ääntäpitävät ehkä kotoisimmat! Kaikkien kissa- koira- ja hevospatsaiden jälkeen on ollut virkistävää huomata, että kanatkin hellyyttävät ihmisiä. Ja niinkuin olen usein todennut, kanat ovat persoonallisia ja  hauskoja. Mutta tuskin ne sillä tavalla kiintyvät minuun kuin koirat tai kissat -  minun on kuitenkin helppo tuntea sympatiaa niitä kohtaan.

Tietysti kanalapset, tiput, ovat paljon hellyttävämpiä kuin aikuiset kanat mutta murisevat, sähisevät, rähisevät ja  kiekuvat kanat ovat kyllä myös hauskoja. Luulin ennen, että kanat vaan kotkottaa eikä niitä voi erottaa toisistaan, muuta totuushan on  se, että yksilöitä niistäkin löytyy eikä kotkotus ole todellakaan niiden ainut keino viestiä. Välillä olen ihan varma, että kissoja tai pikkulapsia on kanalaan eksynyt kun kanat oikein innostuvat ääntelemään, mutta kanathan ne siellä vaan keskustelee...

Onneksi myös kananmunien kulutus on pienessä nousussa! Kun esiin tulee uusia tutkimuskia joissa todetaan, ettei kananmuna oikeasti olekaan vaarallista, vaan jopa tosi terveellistä syötävää, tuntuu mukavalta! Mutta silti odotan innolla, että meidän omegaluomumunat löytäisivät tiensä myös kauppaan ja sitä kautta monelle ruokapöydälle - pienikin omegalisä olisi tervetullut suomen d-vitamiini-köyhään talveen!! Vaikka talvi muuten onkin ihan super ihanaa aikaa!!!!

Luomua?

Somero- lehti halusi pari viikkoa sitten tehdä jutun luomukanalasta ja tietysti suostuimme. Hauskaa kun joku kiinnostuu luomusta:) Jutusta tulikin oikein onnistunut, kuvat Ennistä (6 v.) ja kanoista oli oikein onnistuneita ja teksti asiallinen. Mutta kun toimittaja kysyi miksi olemme luomussa, aloin itsekin taas kerran pohtia asiaa oikein 'perusteellisesti'.

Ensiksi tuli tietysti mieleen kanojen hyvinvointi - onnelliset luomukanathan pääsevät kesäisin ulos, syövät luomuruokaa, elävät täysin vapaina eivätkä koskaan joudu häkkeihin, eivät suuriin eivätkä pieniin. Tänä kesänä varsinkin kanat, ja kukotkin, ovat nauttineet ulkona olostaan ihan silminnähden. Ne ottavat hiekkakylpyjä ja kuopsuttavat ja kiipeilevät kivikasojen päälle ihan innoissaan!

Mutta oikeastihan luomu on suurempi juttu kuin ulospääsevät kanat. Kun ohrat oli puitu ja taas kerran elettiin sen tosiasian kanssa, että sadot luomussa ovat pienemmät, rikkakasvien määrä suuri, tänä kesänä oikeastaan valtava, ja viljelykierto välillä rasittavakin toteuttaa, ei motivaatioksi riitä pelkkä kanojen ulkoiluttaminen. 'Myrkyttömyyteen' ja luonnonmukaisuuteen on uskottava tosissaan, että jaksaa normaalia suuremmat riskit ja välillä paljon pienemmät tuotot kuin ns. normaaliviljelyssä.

Vaikka itsestä kyllä tuntuu siltä, että luomun pitäisi olla normaaliviljelyä ja kasvinsuojelumyrkkyjä käyttävä viljely luvanvaraista ja tarkasti kontrolloitua. Nythän tilanne on toisinpäin. Luomutiloja kontrolloidaan ja tarkastetaan usein montakin kertaa vuodessa aivan kuin olisi mahdollista tehdä suurta vahinkoa sillä ettei käytä lisäaineita...... Rahalla on suuri valta, sanotaan, ja tässä luomuviljelyssä sen näkee. Kun luomutuilla kompensoidaan pienempiä satoja seurataan luomiviljelyä todella tarkasti - ettei vaan kukaan saisi euroakaan vastikkeetonta tukea. En todellakaan kannata ylimääräisiä tukia mutta en voi myöskään ymmärtää miksi luomua kokoa ajan epäillään vilpistä! Jokaikistä viljan jyvää seurataan ja niitä lasketaan ja moninkertainen kirjanpito vaaditaan todistamaan, että toimimme oikein. Ja jos joku paperi on väärässä nipussa tai allekirjoitus puuttuu seuraa heti uusinta tarkastus...... (tarkastuksethan myös maksaa viljelijä...)

Kyllä luomuviljelijältä vaaditaan todellista halua tuoda kuluttajille puhdasta ruokaa, että hän jaksaa kaiken sen kontrollin ja byrokratian mitä luomu mukanaan EUssa tuo.  Mutta toisaalta hän tietää mitä syö ja syöttää muille ja hän elää niin kuin uskookin. Mitenkäs se Eino Leino sanoikaan: sun työsi se olkoon suurta tai pientä vaan, kunhan se työtä on oikeaa, ja kun sitä palkan et tähden sä tee, työ riemulla palkitsee!

PUINTIAIKA

Kesä tuntuu kuluneen vauhdilla - ennenkuin huomasinkaan on taas jo puintien aika! Heinäkuun viimeisellä viikolla aloitettiin herneen puinti! Uskomaton kesä kun jo näin aikaisin pääsimme pellolle! Toki herne oli vielä hieman vihreää mutta sade ja helle yhdessä ajoivat puimurikuskit pellolle heti kun se oli mahdollista. Elokuun puoleenväliin mennessä kaikki herne on puitu ja osin kuivattu (herne kuivataan kuitenkin kahteen kertaan).

Mutta surullista on se, että riehuva kukkomme ei asettunut, vaan jatkoi hyökkäilyjään kanalanhoitajien kanssa siihen tahtiin, että tänään sitten lopulta pääsi hengestään. Ovelana uroksena se käyttäytyi aivan hyvin kun joku miehistä meni kanalaan mutta naisten tullessa hyökkäsi täysillä. Tänään sitten raukka ei huomannut Katrin takana hiippailevaa miestä ja näytti todellisen luontonsa myös meidän miehille - ja henkihän siinä sitten lähti.... Onneksi, sillä kukaan ei oikein uskaltanut enää mennä kolmoskanalaan - ei ainakaan ilman kättäpidempää mukanaan!

Karmea munintakriisikin tuntuu olevan ohi! Kakkosen kanat eivät oikein tajunneet, että ovat tulleet meille lähinnä munimaan normaalikokoisia munia eivätkä vaan syömään ja lentelemään ympäriinsä:) Oli surullista lukea munatiliä kun puolet munista oli reilusti alle 55 grammaisia, eli rahaa tilille ei tullut käytännössä lainkaan.... Voi uskoa, että helpotuksen huokaus oli suuri kun keskipaino näilläkin munilla nousi yli 56 gramman, eli keskituotto on 'normaalikokoista'.

Nyt on ihanaa kun kanat sekä nauttivat olostaan että munivat! Kun aamulla aukaisee ulosmenoluukut ei mene hetkeäkään ennen kuin kanat ryntäävät ulos ja iloisena kuopsuttavat ja kaivavat tarhassa! Jos ukonilmalla ei kanoja päästetä ulos on kotkotus kanalassa melkein päätähuimaavaa! Kauhulla jo odotan mikä meteli syntyy kun tulee talvi ja pakkaset ja luukut pysyvät kiinni! Ehkä ensi vuonna on pakko rakentaa kasvihuone kanalan ympärille, että ulkoilukautta voi jatkaa melkein vuoden ympäri (kunnes ulosmeno taas keväällä kielletään lintuinfluessa pelon vuoksi:()

Mutta nyt täytyy lopettaa kirjottaminen ja mennä ulos keräämään omenia kanalaan vietäväksi - sen suurempaa herkkua ei meidän kanat tiedä kuin luomuomenat - jos mukaan osuu vielä vaikkapa jokunen mato on herkku täydellinen! Taidetaan meillä tänä kesänä jäädä ilman omenahilloja - kanat syövät omenia siihen tahtiin, ettei muille jää mitään!

PS: Olipas jännittävä yhdenpäivän kesälomamatka Porvooseen - näin elämäni ensimmäisen ihka elävän SIILIN!!!!

vieraita

Sunnuntaiaamuna kuuntelin unisena sängyssä, että en ole ennen huomannutkaan kuinka hyvin mullien ääni kuuluu makkariin. Siis todella hyvin. Naapurista on sentään matkaa meille. Olen jo tottunut aikaiseen kukon kiekunaan, siihen en enää herää, mutta tämä ammunta tuntui vähän oudolta. No, tuuli kuljettaa ääniä omituisesti, ajattelin.

Vasta aamukanalan jälkeen kasvihuoneelle mentyäni huomasin, että siellähän ihan oikeasti on mulleja -meidän pellolla!!! Naapurin mullikat olivat päättäneet lähteä sunnuntai kävelylle, ja mukava tietysti kun poikkesivat, mutta olipa yllätys. Kun naapurin Mikko tuli niitä hakemaan lähtivät ne kiltisti peltotietä pitkin kotia kohti:) Ukkonen oli ilmeisesti säikyttänyt ne ja parisataa metriä sähköaitaa oli mennyt nurin kun ne olivat lähteneet liikkeelle.

Se taisikin olla koko viikon koho kohta meillä - kuistiremontti etenee hitaasti ja rauhallisesti - lähinnä vanhaa seinää purkaessa. No, onhan antura jo valettu ja kivijalkaa varten tehty laudoitusta, mutta hidasta on eteneminen - välillä sataa kaatamalla ja välillä tekee helle kiusaa. Toivottavasti ei kuitenkaan enää mene sataa vuotta ennen kuin lasikuisti on valmis. Ensimmäinen kivijalka sitä varten on nimittäin valettu jo suunnilleen 1915 - eli kohta tulee satavuotta täyteen. Onneksi koko taloa ei ole tehty yhtä hitaasti:)

Toki alkuviikkoa leimasi järkytys muninnan romahtamisesta - ykköskanalan kanat olivat yhdessä yössä vähentäneet munintaa 700-munalla! Todellakin mietittiin hetki jos toinenkin ja etsittiin syytä - rehut tarkistettiin, ruokinnat, vedet ja melkein ruvettiin kuumetta mittaamaan kana-paroilta! Selitys lienee kuitenkin yksinkertainen: ukkosta olivat nekin onnettomat säikähtäneet ja lakanneet hätäpäissään munimasta. Ainakin tilanne on jo 500-munalla korjaantunut, eli kohta voin jo huokaista - kaikki on taas hyvin.

Enni-Maria (6 v.) joutui taas lomaviikonlopullaan töihin kanalaan - palkkaa vastaan tietenkin! Kanojen sisälle ajamisesta iltaisin saa huikeat 50 senttiä ja munien keräämisestä euron päivässä! Ihanaa kun joskus rahalla on vielä ostovoimaa! Joka ilta hän toivoi, että vähän aikaisemmin mentäisiin ajamaan kanoja, se kun oli niin hauskaa hommaa:) Parasta on se, jos saa kantaa jonkun sisälle! Ja niinhän sen kuuluukin olla, että lähihoitoa suositaan, kanalassakin!

Kesän riemua

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli suuri päivä kanalassa. Tai siis kanalan pitäjälle. Kanalan luukut nimittäin saatiin aukaista ja päästää kanat (ja kukot) pihalle. Aamulla heräsin innokkaana - tämä on nyt se suuri päivä ja juhlallisesti Antti-Jussin kanssa heti kymmenen korvilla menimme avaamaan luukut.

Tietenkään mitään ei tapahtunut. Muutama kana kävi ihmettelemässä luukkujen puuttumista parin metrin etäisyydeltä, mutta muuten kanalan arki jatkui kuin ennenkin.

Vasta kahden päivän päästä saatoimme kiljaista riemusta kun ensimmäinen kana uskaltautui ulos. Tai ainakin luukulle seisotaan ja kurkkimaan ulos. Pikkuhiljaa muita seurasi perässä, ja uteliaitten kanojen rivi luukulla kasvoi, kunnes joku uskaltautui oikeasti pihalle ( tai sitten hän vaan tunnoksessa tipahti sinne).

Nyt on meteli korvia huumaava jos luukut ei aukene heti kymmeneltä - mikä maksaa, kysyvät kanat ja suorastaan vaativat päästä ulos! Tarhat täyttyvät kopsuttavista ja kuopsuttavista kanoista ja kukoista heti ja iloinen hyörinä jatkuu aina siihen asti kun luukut laitetaan illalla kiinni.

Muutaman yön kokeilimme jos pitäisimme luukut koko ajan auki, mutta seuraukset olivat tuhoisat: heti katosi muutama kana ja jäljelle jäi vain höyhenkasa ja onnellinen mäyrä. Toki mäyrä ymmärsi lähteä matkoihinsa (mutta löytyi sitten myöhemmin loukusta) ja tulla takaisin vasta seuraavana yönä. Eli luukut pysyvät yöt kiinni tästä eteenpäin.

Kaikki kanat eivät tietenkään mene ulos - osa on päättänyt pysyä mieluummin kanalan hämärässä ja syödä rehua hihnalta kaikessa rauhassa ilman mitään hellehössötyksiä! Saavathan ne sisällä oleskelevat tietysti ruohosilppua sisälle, että on se kesä sielläkin hauskaa aikaa. Ei tarvitse montaa hetkeä odottaa, niin ruoho katoaa kanalan lattialta parempiin suihin! Kerrasta oppivat kanat, että kottikärryn ilmestyminen ovelle tarkoittaa ruohoa ja alku säikähdys on muuttunut todella innokkaaseen vastaanottoon. Onneksi sadepäivät välillä katkaisevat jatkuvan ruohon niittämisen ja kanalaan kantamisen! Voi nimittäin uskoa, ettei ihan yksi kottikärryllinen riitä puolelletoistatuhannelle kanalle (kertaa kolme) ja innokkaalle kukolle! Silti en enää suunnittele ajattavan ruohoalan kasvattamista - paitsi jos saan ensi kesäksi täyspäiväisen niittomiehen (tai -naisen) töihin!

tervetuloa kanat ja kesä!!!

Nyt on kaikki kolme kanalaa täynnä uusia kanoja! Iloinen kiekuna täyttää paikat kun kukot yrittävät pitää valtavaa laumaansa kasassa. Tuntuisi kyllä siltä, että noin 5 kukkoa per kanala on hirmuisen vähän, mutta kukot vaikuttavat tyytyväisiltä. Niin kuin kanatkin.

Ykkösen alku ei tuntunut kovin lupaavalta, kun suuri lauma kanoja tuntui nääntyvän muutaman hetken meillä oltuaan. Yks kaks vaan parikymmentä kanaa kuoli ja toiset parikymmentä tekivät kuolemaa. Säikähdimme ihan mahdottomasti ja epäilimme vaikka mitä tauteja ja tutkimme taas kaikki eri mahdollisuudet - joku eksoottinen tauti on varmasti vallannut kanalamme! Hädissämme juotimme ja syötimme lintuparkoja kädestä pitäen,  tuntitolkulla seisoimme vesinippojen ääressä kanoja juottaen - ja kas kummaa, suuri osa alkoi elpyä! Kyllä harmittu kun tajusimme, ettei kanalassa ollutkaan mitään tautia vaan ihan järkyttävä ongelma - kanat eivät vaan osaneet hypätä nipoille juomaan! Matka maasta oli ilmeisesti liian suuri tai kanat eivät vaan olleet oppineet orsille tai jotain! Äkkiä isäntä teki apuorsia ja kiipeilypuita joita pitkin pääsee kävelemään juomanipoille ja rehukouruille. Kunpa opisimme tienneet, että kanat eivät osaa emmekä olisi luottaneet kasvattajan ja laitevalmistajan vakuutteluihin siitä että kyllä nämä kanat osaavat näillä laitteilla toimia! Se nyt ainakin tuli selväksi, että ainoa auktoriteetti kana-asioissa on Jurvalassa tästä lähtien isäntä itse!

Kaikki kanat eivät toipuneet niin paljon että pärjäisivät suuressa laumassa joten perustimme erillisen sairaalaosaston. Siellä on nyt neljä onnellista kanaa: Matilda, Saara, Kaarina ja Josefiina (Ennin 6v antamat nimet - näitä mietittiinkin sitten tosi pitkään!). Ihanaa on ollut seurata miten ne toipuvat pikkuhiljaa, kasvattivat helttansakin uudelleen (saivat nimittäin kaikki aika nokkimisen osakseen laumassa ja jokaisen heltta oli nokittu lähes kokonaan!).

Yhtenä yönä kävi sitten vielä niin onnellisesti, että tytöt saivat kukonkin yökylään! Kolmoskanalan ovi oli illalla jäänyt vahingossa hieman huonosti kiinni, ja kun kanat yöksi ahtautuivat ovea vasten, aukesi ovi ja yli 50 kanaa plus yksi kukko vyöryivät munahuoneen puolelle missä 'sairaala' on. Aamulla oli vastassa aika sotku ja kanankakka määrä sekä joukko kiihtyneitä kanoja kun menin kanalaan! Onneksi työmies tuli avukseni metsästämään niitä ja ne pääsivät onnellisesti takaisin omaan asuntoonsa! kukko istui koko näytelmän ajan tyytyväisenä 'sairaalassa' rehua syömässä ja tyttöjä naurattamassa eikä olisi millään halunnut lähteä kotiin. Mutta kyllähän yöjalasta täytyy aamuksi kotiin mennä vai mitä? Ja lopulta minä jäin sitten yksin sotkua painepesurin kanssa selvittämään.

Kevät työt on pelloilla tehty ja hienosti tuli sade heti  viimeisten jyräysten perään! Koko rumba kesti reilusti pari viikkoa ja vähän ihmeissäni katselin kun naapurin pelloille tuli suorakylvökone ja teki toukotyöt päivässä! Meillä kun on luomupellot, niin äestykseen menee aikaa ja kynnöt (siis syksyllä) on ihan 'must' jotta rikkaruohot vähän edes stressaantuisivat ja ottaisivat nokkiinsa eivätkä kauheasti rehottaisi!

Nyt on ihanaa odottaa kesää - kesäkuun ensimmänen päivä pääsevät kanat pihalle ja elämä muuttuu taas hieman. Sitten pelätää haukkoja ja supeja ja kettuja ja  ja ja! Vaikka oikeastaan olen sitä mieltä, että niin kauan kun syövät kaiken minkä vievät siedän sen. Pakkohan se on. Onneksi kanat ovat niin arkoja, että juoksevat kyllä sisälle heti kun jotain epäilyttävää vilahtaakin jossain. (Huijasin: ihan ensimmäiseksi ne kyllä ryntäävät kukon ympärille sitä suojaamaan:))

Aurinkoenergiaa ja vesivoimaa

Kyllä huomaa, että luomutilan väkikin toimii uusiutuvalla energialla: olen ollut niin väsynyt rankan kevään jäljiltä, että tuntuu ettei jaksa oikein mitään. Mutta annas olla kun aurinko vähän kirkkaammin paistaa, niin enkös vaan löytänyt itseni haravoimasta pälvikohtia pihalla! Ihanaa kun vähän saa jonkun nurkan siistiksi, tulee heti malttamaton mieli: lisää tätä! Onneksi tomaatintaimia pääsee koulimaan, että saa edes vähän sormia multaan:)

Vaikka toisaalta olen häpeäkseni huomannut sitten ottavani osaa tähän joka keväiseen koirankakka keskusteluunkin - lumen alta paljastuu käsittämätön määrä koirankakkakasoja! Meidän suloinen koiramme on ilmeisesti kaikki pakkaspäivät juossut juuri ovesta ulos, tehnyt tarpeensa, ja äkkiä juossut takaisin. Ainakin rapun edusta on sen näköinen! Eli noukittavaa riittää! Ja tässä vaiheessa muistan aina perheelle muistuttaa, että minulla ei ole yhtään koiraa - se on jonkun muun koira kun on noin kuriton! (Minun koirani olisi tietysti niin hyvin kasvatettu, ettei se rapun eteen tarpeitaan tekisi:)).

Mutta vesivoima sitten on saanut isännänkin liikkeelle - tien yli tulviva 'koski' on aiheuttanut jatkuvaa tarkkailua ja ojarummun sulatusta! Onneksi ei sentään ole isäntä vielä uinut koskessa...

Uudet kanatkin tulivat ja näyttävät kotiutuvan hyvin. Saarison siipikarjan pojat toi 4500 kappaletta kanoja viime keskiviikkona meille ja nyt niihin on pyritty tutustumaan... Paitsi siihen yhteen onnettomaan joka ilmeisesti matkalla oli ottanut jostain nokkiinsa ja kuoli torstaina. Ihana valkoisia ja suloisia kanoja! Ne on nyt todella hyvän näköisiä - varsinkin kukot on tosi sieviä - samankokoisia vielä kuin kanatkin mutta mahtava äänisiä. ne vaan kiekuu muttei oikein tiedä mitä muuta kukkojen tulisi tehdä:)

Samana päivänä kävi Munaxin 'pojat' tekemässä pakkaussopimuksen, eli sekin päätös tuli tehtyä. Minulle tärkeä omegamunien kohtalo on nyt ainakin puheentasolla sovittu, eli Torikka lupasi, että luomu-omegaa tulee myyntiin heti kun meidän kanat munii! Muistakaa kaikki kysyä kaupasta näitä 'terveyselintarvikkeita' eli superterveitä munia:) MTT:n tutkimusten mukaan niiden omega-rasva-tasapaino on huippuhyvä!

Mutta samaan tohinaan kanojen kanssa ehti vielä luomutarkastajakin. Meillä on ilo päästä vähintäin kaksikertaa vuodessa tarkastettavaksi, joskus vähän useamminkin. Tietysti se on hyvä, että tarkastetaan, ja huolehditaan siitä, että luomussa kaikki toimii säännösten mukaan, mutta joskus tuntuu, että tarkastajat käyvät meillä vain tarkistamassa toistensa töitä... Edellinen tarkasti kanalan ja hyväksyi, käyttöönottotarkastuskin tehtiin ja kaikki oli hyvin. Nyt tämä tarkastaja haluaa meillle lisää ikkunoita yhteen kanalaan ja mehän teemme. Seuraava kai sitten huomauttaa, että on liian vähän lattiatilaa ikkunoihin nähden..... ja niin edelleen. Ja me teemme:) Koska emme oikein voi tarkastajan kanssa kinatakaan.

kanat pois - miehet tilalle

Nyt on se aika kanalakierrosta, että kanat on poissa ja miehet häärii kanalassa, eli parttian vaihto ja kanalanpesu. Ja totuuden nimessä on sanottava, että on siellä toki Katri ja minäkin joskus, ei vaan miehiä. Mutta kiireellä tehdään - ensimmäinen mies aloittaa työt yleensä jo kuudelta ja viimeinen lopettaa yhdeksän jälkeen illalla. Eli aika pitkää päivää tehdään. Ja kun kerran ollaan luomussa ei kanalan pesussakaan käytetä muita aineita kun kuumaa vettä ja nyt onneksi vähän pakkasta. Näin täytyy saada koko kanala desinfioitua ja kaikki kuoriaiset ja punkit hengiltä. Ei onnistu, ei tietenkään. Hiirille ja rotille on ihan pakko syöttää myrkkyä ettei jouduttaisi munantuottajista vaihtamaan suuntaa hiirten jalostukseen. Tosi kurjaahan se on, mutta välttämätöntä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vaihto tapahtui uusilla laitteilla ja laitetoimittajan virheitä ja laitteiden puutteita on nyt sitten korjailtu oikein urakalla! Koko vuosi meni harmillisten virheiden kanssa - kanat pääsivät munahihnalle ja sieltä sitten munahuoneeseen. Ja ne jotka eivät matkustaneet ulos asti, ylttivät nokkimaan lukemattoman kikomäärän munia säröille munahihnalta. Joskus oli sellaisia päiviä, että syötyjä, nokittuja ja tallottuja munia tuli oikeasti kilokaupalla. Surullista oli heittää ne kompostiin, mutta eihän sellaisia nokittuja munia voinut itsekään käyttää... eikä meillä syödä sentään ihan toistasataa munaa päivässä.... Mutta nyt osataan korjata suurin osa virheistä ja laitteista tulee entistä ehompia. Toivottavasti sitten myös tuottavuus nousee! Yllättävän työlästä tämä aika on myös keittiössä - aamukahvit, aamupäiväkahvit, päiväruuat, iltapäiväkahvit, iltaruuat päivästä toiseen pitää yhden ihmisen tehokkaassa työssä! Välillä meinaa mielikuvitus loppua kun koettaa välttää ikuisen jauhelihakastikkeen ja lihasopan vuorottamista, ja välillä väsyy kantamaan maitoa kotiin (ei - en vieläkään ota sitä lehmää mitä joku ehdotti!) mutta toisaalta tietää olevansa tärkeä:) Vaikeaa tässä on myös päättää mihen seuraavan kanaerän munat myydään. Kukaan ei tunnu ihan nappikumppanilta - joku ei oikein 'diggaa' luomua, joku ei oikein maksais munista, joku on muuten vaan karheen tuntunen..... Pitäiskö perustaa oma luomupakkaamo? Ei vielä tänä vuonna, mutta harkintaan se on laitettava. Ihanaa on ensi viikolla kun ensimmäiset kanat tulee - ne on niin pieniä ja sieviä ja kanala on niin ihanan puhdas - vähän sillai joulun tuntua niissä ekoissa viikoissa! Mutta kirjoitan niistä sitten ihan erikseen:)

kanat lähtee

Luomumunatuotannon surkein vaihe on aina tämä kun kanat lähtevät. Eihän näin suureen kanalaumaan ole voinut kovin henkilökohtaista suhdetta luoda, vaikka joukosta toki yksilöitäkin on löytynyt: Kerttu oli aina murisemassa kun joku yritti kerätä lattiamunia, Saara seurasi askel askeleelta perässä ja Vilhelmiina naukui kun kissa (nimet on yksityisyyden suojelemiseksi vaihdettu), kukot ovat ihan oma lukunsa....

Mutta ajatus siitä, että eläimet on näin pitkälle jalostettuja, että munivat vuoden ja sitten ovat työnsä tehneet. Haaveilen kanalasta missä kanat pitäisivät luontaisen munintatauon ja sitten samat kanat jatkaisivat munintaa taas, vuodesta toiseen. Ei kuulemma nykykanoilla onnistu. Saksalainen insinööritaito näkyy tässäkin: kanat toimivat vuoden ja sillä hyvä. Sitten vaan pois ja kanala pesuun.

Okei, pesun ymmärrän - lannanpoisto ja kanalan vesiperu ovat paikallaan ja ymmärrän senkin, etten voi laittaa kanoja pihatarhaan tällä kelillä siksi aikaa kun kanalaa pestään mutta olisihan se mukava ajatus, vai mitä?

Ja rehellisesti on sanottava, ettei minua hirveästi ilahduta sekään tieto, että joudun maksamaan jollekin joka tulee ja vie meidän kanat. Missä on se innokas teurastaja joka kävisi hakemassa meidän luomukanat edes luomulihaksi kun lakkaavat munimasta? Lupaan ainakin ensimmäisen kanaerän täysin ilmaiseksi raaka-aineeksi sille teurastamolle joka huolehtisi, että nämä tytöt päätyisivät herkullisiksi luomuaterioiksi eivätkä minkinrehuksi niinkuin nyt!

Toisaalta tämä aika on hauskaa - talo täynnä miehiä ja tohinaa. Lannantyhjennys ja kanalanpesu on niin työlästä hommaa, että nämä muutama viikko ennen uusien kanojen tuloa on todella kiirettä. Painepesurit huutaa pitkää päivää ja avantti vie lantaa minkä ehtii. Minun ei paljon tarvitse miettiä mitä itseni kanssa nyt teen - aamukahvia, päiväruokaa, iltapäiväkahvia ja iltaruokaa koko sakille ja omat koulutyös siihen päälle! Jos en leivo sämpylöitä, paista lihapullia tai kuori perunoita niin tiskaan astioita (lue= lataan tiskikonetta:)) tai mietin kahvileipiä. En olisi yhtään hämmästynyt jos jonnekin englannintehtävien väliin olen kirjoittanut osan murekkeen ohjeesta:) Toisaalta on ihanaa havaita mikä luovuus ihmisestä paljastuu kun on pakko: kun on pakko keksiä muutakin ruokaa kun jauhelihakastiketta tai kanankoipia:)

Onneksi vanhallapuolella on vielä 1500 kanaa, joten munat eivät tässä tohinassa lopu - ennen kuin ensi viikolla, kun näille 'pellavakanoille' on sanottava hyvästit ja siivottava se pienempi kanalakin.

Kuulin kerran kuinka eräs ystäväni haikaili elämäni perään - hän unelmoi helpoista talvista ja aurinkoisista kesistä täällä 'maaseudun rauhassa'! Niin minäkin! Kun kannan puita sisään lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja toivon saavani uunit edes vähän lämpimiksi, unelmoin helpoista talvista. Ja kun kaivan tietä rapulta autolle haaveilen todellakin lämpimistä kesistä - jatkuvat lumityöt alkavat vähitellen tympiä ja vanhan talon vetoisat nurkat ärsyttävät väkisinkin tuulisena ja kylmänä talvena!
Mutta mistään hinnasta en vaihtaisi elämääni ystäväni kanssa! En oikeasti kaipaa kerrostalon helppoutta tai kaukolämmön ihanuutta. Kyllä meidän hakelämmitys toimii ja kun kakluuneihin saa tulen tuntuu sisällä kotoisalta ja mukavalta. Välillä toki tuntuu, että minä olen kolan varressa ja isäntä traktorilla auraamassa jatkuvasti. (huom. työnjako: konehommat tekee isäntä ja manuaaliset työt minä:))
Kanat ei tietenkään pääse tällä kelillä ulos. Ja kun pakkaset laantuu, tulee voimaan 'ulkonaliikkumiskielto' eli lintuinfluenssan vuoksi eivät varmaan pääse pihalle ennen kesäkuuta... Mutta muuten matkustelevat. Säikähdin tosi kovin, kun viikonloppuna munahihnalta tulla pöllähti kokonainen kana munan sijasta! Hieman siinä toisiamme tuijotimme enkä tiedä minne raukka luuli hihnaa pitkin pääsevänsä, mutta siihen se loppui se matka - lyhyeen kuin kanan lento konsanaan. Minä ohjasin rouvan säikähdyksestä toivuttuani takaisin kanalan puolelle enkä tiedä mitä hän reissustaan muille kanoille kertoi, mahtoi siinä kuitenkin juttua riittää:)
Voin kyllä rehellisesti tässä tunnustauta pesunkestäväksi talvi-ihmiseksi! Tämän talven auringon nouset ja laskut ovat olleet niin häikäisevän kauniita että on vaikea keksiä mitään mikä vetäisi niille vertoja. Ja lumi peittää armeliaasti kaikki leikkaamaatomat nurmikot, kitkemättömät kukkapenkit ja haravoimattomat lehdet - nyt kaikki on tasaisen kaunista ja minun pihani yhtä hoidettu kuin kaikkien naapureidenkin! Talvi on todella armollista aikaa! Tähän aikaan vuodesta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä - aina voi sanoa, että on liian kylmä eikä kukaan väitä vastaan.

Ehkä nyt on juuri oikea päivä aloittaa luomukana blogin kirjoittaminen: tässä lähellä paloi eilen suuri kanala ja kaikki tiedotusvälineet ovat huomioineet asian. Tämä muistuttaa järkyttävästi siitä tosiasiasta, kuinka vähän maanviljelijän tai karjankasvattajan työstä on itsestään selvää tai itsestä kiinni. Kaikki tuntuu aina välillä olevan 'korkeimman kädessä' eikä itse voi oikeastaan päättää muusta kuin siitä että oman osuutensa tekee hyvin.

Niin hyvin kuin pystyy. JA aina voi paremmin. Aina on jokin uusi asia opittavana, jokin vanha asia parannettavissa, jokin tärkeä asia muutettavissa... aina. Koskaan ei voi sanoa olevansa valmis ja osaavansa kaiken.

Siinä on juuri tämän työn viehätys - ja rasite. Joskus haaveileekin työstä minkä voi jättää taakseen kun kello tulee neljä ja aloittaa ajattelemisen vasta seuraavana työpäivänä.... tai työstä jota voi koko päivän tehdä mekaanisesti ajattelen jotain aivan muuta. Tai työstä jonka tuloksen tietää etukäteen. Josta palkka tulee sovitun mukaan, säännöllisesti. Ehkä vähän sopimusten mukaan noustenkin. Jossa voin valittaa pomolle kun jokin ei toimi.

Tässä työssä en voi mennä kanoille sanomaan, että sopimusten mukaan minun tulotasoni pitäisi nousta 1,7 prosenttia, että munikaapas nyt hieman ahkerammin. Tai voin toki sanoa. Muttei ne kuuntele. Tai ainakaan noudata ohjeita. Ja kun rehunhinta nousee, öljyn hinta nousee, kiinteistövero nousee.... niin käteen jääkin yli 4 prosenttia vähemmän kuin eilen. Että sellaiset sopimukset.

Mutta eivätpä ne kanat rutisekaan jos tänään menenkin vasta puolelta niitä katsomaan. Jos olen niin huonolla tuulella etten jaksa huomenia sanoa. Tai jos puhun puhelimessa kun kerään munat... Samalla kotkotuksella ne tervehtivät minua ja yhtä innokkaasti ne seuraavat askeliani ja munivat tai eivät, riippumatta lainkaan minun tuulestani.

Ja ehkä minä sitten kymmenen vuoden päästä olen onnellinen kun työn monipuolisuus on pitänyt mielen virkeänä ja kropan toimivana. Ehkä muistisairaudet jättävät minut vähemmälle kun olen koko ajan oppinut joitain uutta ja ehkä olen joustavampi ihmisenäkin kun olen oppinut työssäni koko ajan ratkomaan ongelmia ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Ja ehkä on vain hyvä, etten pidä itseäni liian tärkeänä kun en kuitenkaan voi kaikesta päättää.