yrittäjyys....

Tänään aamulla tekstiteeveen uutisissa kerrottiin kuinka keuhkokuume on levinnyt kanaloihin. Tarttuva keuhkokuume, mikä tarkoittaa sitä, että jos se kanalaan tulee, joudutaan kaikki kanat lopettamaan. Onneksi tauti ei tartu ihmisiin, joten sellaista panepidenia vaaraa ei ole.......

Mutta. Tauti on levinnyt varsinais-suomen kanaloihin ja se on tullut suomeen luultavasti siksi, että joku onneton on salaa tuonut tarkastamatonta 'kanamateriaalia' suomeen. Haloo! Kuka hullu näin tekee? Kuka on niin edesvastuuton, että ottaa tällaisia riskejä? Me ylpeilemme sillä, että suomessa ei ole salmonellaa, eikä muitakaan pahoja tauteja, mutta tämä on seurausta kovasta työstä! Tiedän, että muualla maailmassa nostetaan helposti kädet ylös tautien edessä ja pidetään niitä välttämättöminä pahoina, mutta me olemme nähneet vaivaa (ja uhranneet muutaman viljelijänkin siin ohessa) varmistaaksemme, ettei meillä ole tauteja - ja sitten joku onneton menee tekemään näin kummallisen teon!

Itseasiassa minä  kyllä oikeastaan havahduin pohtimaan sitä kuinka yksin yrittäjä tälläisessakin tilanteessa on! Meillä oli isäntä kolmatta viikkoa sairaana (eikä siis mennyt lähellekään kanalaa!!!!!). Onneksi meillä on niin iso tila, että meillä on vakituisesti yksi työntekijä joka minun kanssani jakoi kanalatyöt sillä aikaa kun isäntä makasi sängynpohjalla. Mutta jos meillä ei olisi Katria ollut, olisin ollut aika yksinäinen työni kanssa. Eihän kanalaan oikeasti saa aina lomittajaa silloin kun tarvitsee. Ja tautiriskin takia en haluakaan lomittajaa joka tulee suoraan yhdestä kanalasta toiseen. Eli olisin  ollut täysin yksin hoitamassa tilaa ja omia töitäni ja kipeetä miestä. (Ja sattumalta yhtä aikaa kipeenä olleita lapsia).

Väsynyt, yksinäinen yrittäjä ei aina jaksa tai pysty miettimään enää eläinten hyvinvointia niin hyvin kuin pitäisi. Maatalous on haavoittuvaa, niinkuin suomessa on viime vuosina havaittu. Mutta se ei oikeuta laittomuutta. Mikään ei oikeuta eläinten laiminlylöntiä tai muiden yrittäjien toiminnan vaarantamista.

Rangaistukset eivät kuitenkaan auta, meidän pitäisi kehittää empatiaa ja naapuri-välittämistä ja hätäapua ja muuta vastaavaa. Jos ruuasta saisi kunnon hinnan, sellaisen, että tuottajan tuntipalkka nousisi edes kymmeneen euroon, jos  tiloilla olisi varaa pitää sitä yhtä tai kahta työntekijää, jos tuottajalla olisi täydennyskoulutusvelvollisuus niinkuin esim. maatalousalan opettajilla, jos, jos, jos.....

Vähän nyt rönsyilen, mutta uskon, että epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja - mitenkään muuten en ymmärrä tätä keuhkokuumetta! Jos yrittäminen rehellisesti tuottaisi, tuskin ylilyöntejä tapahtuisi.... Vai olenkohan vaan ikuinen idealisti ja optimisti?

soijaa?? lupiinia??

Mahdolliset uudet luomusäädökset saivat monet luomutuottajat ymmälleen: mitä sitten syötetään kanoille jos ja kun tulee säännös sataprosenttisesta luomuruuasta? Jo nyt suurin osa luomukanojen syömästä rehusta on täyttä luomua, mutta tiivisteessä saa vielä olla pieni osa tavanomaisesti tuotettua mukana. Mutta kun satapsorenttisuussääntö astuu voimaan olemme vaikeuksissa.

Siksi myös me olemme yrittäneet miettiä miten turvataan kanojen riittävä valkuaisensaanti jatkossa. Nythän meidän kanoille valkuainen tulee paitsi herneetä, myös soijasta. Mutta luomusoijaa (sellaista mitä ei ole geenimanipuloitu) on vaikea maailmalta löytää. Netti on ollut suurena apuna kun olemme yrittäneet löytää ruokaa ja varsinkin valkuaista kanoille.

Lopulta lähdimme Portugaliin tutustumaan sikäläiseen soijan viljelyyn toiveena löytää joku soijan viljelejä jolta voisimme tuottaa soijaa suomeen. Suomen viranomaiset olivat hyvin skeptisiä asian suhteen - soija on hyvin salmonella altis ja Portugalis taas ilmastonsa vuoksi myös hyvin salmonella altis. Yhtälö ei kuulemma lupaa hyvää....

Mutta kun Manuelin ja Virpin suurella avulla pääsimme Portugalissa tutustumaan  asiaan huomasimme, että soija on vaan yksi mahdollisuus monien muiden joukossa! Musta kikherne ja lupiini kuulostivat niin hyviltä, että nyt on isäntä istunut taas nenä kiinni netissä eikä sille ole paljon tarvinnut jutella:) Kun vaan vien kahvia välillä on lupiinitutkimukseen hurahtanut mies tyytyväinen!

Käsittämätöntä miten suuria eroja on suomen ja portugalin sadoissa! Vaikeaa uskoa, että samalla EU-alueella toimitaan, olosuhteet on niin erilaiset! Jo ajatus siitä, että pelloilla voi viljella talvella toista lajiketta ja kesällä toista tuntui lumihankienkeskeltä 'lomalle' piipahtaneesta viljelijästä tosi oudolta! Vaikka pellon hinta olisikin sama, tekisi toinen sato sen paljon kannattavammaksi... Mutta lottovoittohan se on syntyä suomeen, eikö  niin?:)

PS. Oli meidän kanoilla hauskaa kun ne toissaviikolla karkasivat pihalle lumihankeen! Isäntä oli kiireesti tehnyt (kännykässä samalla puhuen, tunnusti, yhdellä kädellä siis töitä tehden!) kanalan takaoviin verkot, että voimme pitää ovia auki aurinkoisina päivinä - kanat kun tuntuvat siitä auringosta tykkäävän... No, kanathan huomasivat, että verkko oli huonosti nurkasta kiinni ja kun sitä vähän työnsi, pääsi sieltä pihalle asti..... kyllä niillä näytti hauskaa olevan karkureissullaan! Tulivat onneksi kiltisti ennen yötä kotiin kanalaan, etteivät paleltuneet.... mutta hauskaa oli:)