Kesä tulee!!!

Nyt on jo niin kesäistä, että! Traktorit käy kuumana (ja niin viljelijätkin - sataako, eikö sada?). Pellavat on kylvetty ja ohran kylvö aloitettu. Tietysti myös kylvökone hajonnut ja korjattu. Ainahan ne koneet hajoaa juuri silloin kun niitä eniten tarvittaisiin. Onneksi meidän isäntä on niin hyvä konemies, että korjaa melkein koneen kuin koneen. Näin vanhalla konekannalla on pakkokin - näihin kun ei taida enää oikein korjaajaa firmoista löytyä:)

Kylvöaika on siitä kamalaa, että ensin viikon ajan isäntä on poissaoleva ja harvasanainen. Sellainenhan se suomalainen mies taitaa olla yleensäkin, mutta nyt se oikein korostuu. Kysymyksiin saa vain murahduksia vastaukseksi, hyvä jos niitäkään. selvästi päässä pyörivät viljelusuunnitelmat, koneitten kesto ja muut elämää suuremmat asiat. Sitten alkaa se ilmojen kyttääminen ja mullan (tai meillä saven) potkiminen: onko jo kuivaa? Ei kai vaan liian kuivaa? Koska on luvattu sadetta? Yöllä kuuluu huokailuja vierestä ja lakanat melkein kuluu puhki kääntyilystä.

Sitten lopulta koittaa se odotettu päivä jolloin traktorin saa ohjata pellolle ja kevättyöt alkaa! Emänt huokaisee helpotuksesta - jälleen yksi kylvöjenodotusstressi on ohi. JA alkaa se kylvö stressi. Säätiedotusta katsotaan netistä, tvstä,  lehdistä ja melkein mistä vaan ja vertaillaan toisiinsa. Kuka on luvannut mitä ja minnekin? Kenen ennustukset on ennen pitänyt eniten paikkaansa? Jos nyt menee pellolle ja huomenna sataa niin mitä sitten?

Ja kuitenkin kaikki tuntuu oikeasti olevan korkeimman kädessä- sataa jos sataa. Jos ei niin sitten ei. Niinhän se aina on. Ja on ollut. Ja jotenkin joka kevät on tästäkin vaiheesta selvitty. Onneksi on muutakin elämää ja muitakin puhekumppaneita - meillä olisi muuten nyt todella hiljaista:)

Ja kun viimeiset jyräämiset on tehty on isäntä yhtä hymyä - taas voidaan huokaista! Jyvät on jemmattu, niin kuin sanotaan ja voidaan aloittaa se kesäsäiden arvuuttelu. ja puintisäiden pelkääminen. Onneksi meillä ei ole lehmiä. Voin vain kuvitella millaista säiden kyttäämistä se olisi koko kesä - saadaanko heinää? Koska tehdään rehua? Mitä lehmät syö ensi talven? Luojan kiitos meidän kanat syö, vaikka koko kesän sataisi! Kunhan jonkinlainen sato saadaan:)

Vaikka tosiasiahan se on, että luomuviljasta on kauhea pula ja ensi talvena voidaan oikeasti miettiä mitä ne kanat syö jos tulee katastrofikesä - eli taas kädet ristiin ja iltarukouksiin lisäys: "anna vettä, mutta sopivasti, pliis!"

yrittäjyys....

Tänään aamulla tekstiteeveen uutisissa kerrottiin kuinka keuhkokuume on levinnyt kanaloihin. Tarttuva keuhkokuume, mikä tarkoittaa sitä, että jos se kanalaan tulee, joudutaan kaikki kanat lopettamaan. Onneksi tauti ei tartu ihmisiin, joten sellaista panepidenia vaaraa ei ole.......

Mutta. Tauti on levinnyt varsinais-suomen kanaloihin ja se on tullut suomeen luultavasti siksi, että joku onneton on salaa tuonut tarkastamatonta 'kanamateriaalia' suomeen. Haloo! Kuka hullu näin tekee? Kuka on niin edesvastuuton, että ottaa tällaisia riskejä? Me ylpeilemme sillä, että suomessa ei ole salmonellaa, eikä muitakaan pahoja tauteja, mutta tämä on seurausta kovasta työstä! Tiedän, että muualla maailmassa nostetaan helposti kädet ylös tautien edessä ja pidetään niitä välttämättöminä pahoina, mutta me olemme nähneet vaivaa (ja uhranneet muutaman viljelijänkin siin ohessa) varmistaaksemme, ettei meillä ole tauteja - ja sitten joku onneton menee tekemään näin kummallisen teon!

Itseasiassa minä  kyllä oikeastaan havahduin pohtimaan sitä kuinka yksin yrittäjä tälläisessakin tilanteessa on! Meillä oli isäntä kolmatta viikkoa sairaana (eikä siis mennyt lähellekään kanalaa!!!!!). Onneksi meillä on niin iso tila, että meillä on vakituisesti yksi työntekijä joka minun kanssani jakoi kanalatyöt sillä aikaa kun isäntä makasi sängynpohjalla. Mutta jos meillä ei olisi Katria ollut, olisin ollut aika yksinäinen työni kanssa. Eihän kanalaan oikeasti saa aina lomittajaa silloin kun tarvitsee. Ja tautiriskin takia en haluakaan lomittajaa joka tulee suoraan yhdestä kanalasta toiseen. Eli olisin  ollut täysin yksin hoitamassa tilaa ja omia töitäni ja kipeetä miestä. (Ja sattumalta yhtä aikaa kipeenä olleita lapsia).

Väsynyt, yksinäinen yrittäjä ei aina jaksa tai pysty miettimään enää eläinten hyvinvointia niin hyvin kuin pitäisi. Maatalous on haavoittuvaa, niinkuin suomessa on viime vuosina havaittu. Mutta se ei oikeuta laittomuutta. Mikään ei oikeuta eläinten laiminlylöntiä tai muiden yrittäjien toiminnan vaarantamista.

Rangaistukset eivät kuitenkaan auta, meidän pitäisi kehittää empatiaa ja naapuri-välittämistä ja hätäapua ja muuta vastaavaa. Jos ruuasta saisi kunnon hinnan, sellaisen, että tuottajan tuntipalkka nousisi edes kymmeneen euroon, jos  tiloilla olisi varaa pitää sitä yhtä tai kahta työntekijää, jos tuottajalla olisi täydennyskoulutusvelvollisuus niinkuin esim. maatalousalan opettajilla, jos, jos, jos.....

Vähän nyt rönsyilen, mutta uskon, että epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja - mitenkään muuten en ymmärrä tätä keuhkokuumetta! Jos yrittäminen rehellisesti tuottaisi, tuskin ylilyöntejä tapahtuisi.... Vai olenkohan vaan ikuinen idealisti ja optimisti?

soijaa?? lupiinia??

Mahdolliset uudet luomusäädökset saivat monet luomutuottajat ymmälleen: mitä sitten syötetään kanoille jos ja kun tulee säännös sataprosenttisesta luomuruuasta? Jo nyt suurin osa luomukanojen syömästä rehusta on täyttä luomua, mutta tiivisteessä saa vielä olla pieni osa tavanomaisesti tuotettua mukana. Mutta kun satapsorenttisuussääntö astuu voimaan olemme vaikeuksissa.

Siksi myös me olemme yrittäneet miettiä miten turvataan kanojen riittävä valkuaisensaanti jatkossa. Nythän meidän kanoille valkuainen tulee paitsi herneetä, myös soijasta. Mutta luomusoijaa (sellaista mitä ei ole geenimanipuloitu) on vaikea maailmalta löytää. Netti on ollut suurena apuna kun olemme yrittäneet löytää ruokaa ja varsinkin valkuaista kanoille.

Lopulta lähdimme Portugaliin tutustumaan sikäläiseen soijan viljelyyn toiveena löytää joku soijan viljelejä jolta voisimme tuottaa soijaa suomeen. Suomen viranomaiset olivat hyvin skeptisiä asian suhteen - soija on hyvin salmonella altis ja Portugalis taas ilmastonsa vuoksi myös hyvin salmonella altis. Yhtälö ei kuulemma lupaa hyvää....

Mutta kun Manuelin ja Virpin suurella avulla pääsimme Portugalissa tutustumaan  asiaan huomasimme, että soija on vaan yksi mahdollisuus monien muiden joukossa! Musta kikherne ja lupiini kuulostivat niin hyviltä, että nyt on isäntä istunut taas nenä kiinni netissä eikä sille ole paljon tarvinnut jutella:) Kun vaan vien kahvia välillä on lupiinitutkimukseen hurahtanut mies tyytyväinen!

Käsittämätöntä miten suuria eroja on suomen ja portugalin sadoissa! Vaikeaa uskoa, että samalla EU-alueella toimitaan, olosuhteet on niin erilaiset! Jo ajatus siitä, että pelloilla voi viljella talvella toista lajiketta ja kesällä toista tuntui lumihankienkeskeltä 'lomalle' piipahtaneesta viljelijästä tosi oudolta! Vaikka pellon hinta olisikin sama, tekisi toinen sato sen paljon kannattavammaksi... Mutta lottovoittohan se on syntyä suomeen, eikö  niin?:)

PS. Oli meidän kanoilla hauskaa kun ne toissaviikolla karkasivat pihalle lumihankeen! Isäntä oli kiireesti tehnyt (kännykässä samalla puhuen, tunnusti, yhdellä kädellä siis töitä tehden!) kanalan takaoviin verkot, että voimme pitää ovia auki aurinkoisina päivinä - kanat kun tuntuvat siitä auringosta tykkäävän... No, kanathan huomasivat, että verkko oli huonosti nurkasta kiinni ja kun sitä vähän työnsi, pääsi sieltä pihalle asti..... kyllä niillä näytti hauskaa olevan karkureissullaan! Tulivat onneksi kiltisti ennen yötä kotiin kanalaan, etteivät paleltuneet.... mutta hauskaa oli:)

kyllä nyt tarkenee....

Aika havahduttava oli vuoden vaihde - järkyttävää miten sähköstä riippuvaisia me olemme. Kun puut kaatuivat sähkölinjojen päälle ja koko naapurusto pimeni, ei voinut mitään sille, että tunsi itsensä tosi pieneksi. Tavallaan se on hyvä tunne, on lohdullista tajuta, ettei kaikki tässä maailmassa ole itsestä kiinni. Että vaikka kuinka välillä luulee olevansa vastuussa kaikesta, ei sitten aina olekaan. Toisaalta oli pelottavaa huomata, miten pieneksi myös suuri sähköyhtiö meidät tuntee. Miten vähän tärkeitä meidän murheemme tai hyvinvointimme on voittojen tuottamisen rinnalla.

Meillä onneksi toimii generaattori joten kanat ja me olimme turvassa. Kanojen varjolla minunkin pakasteeni säilyivät enkä ole kaikille kehdannut edes kertoa, että joka päivä kävin sähkösaunassa...  Traktori siis kävi kalliilla polttoaineella yötäpäivää lähes koko viikon tuottaen meille sähköä jotta kanat sai vettä ja ruokaa ja valoa. Kukaan sähkölaitos ei kylläkään tarkistanut onko kanoilla kaikki hyvin... Voimajohto roikkui meidän tien yläpuolella kolme päivää - rehut ei tullu, munat ei lähteny ei muutenkaan autolla ajettu tietä pitkin koko tänä aikana....

Ihan yhtä pieneksi tunsin itseni myös sitten kun pakkanen nousi kolmeenkymmeneen ja kaikki oli vaarassa jäätyä. Onneksi hakelämmityksen teho riitti kanalaan - sisälle sain sitten puilla lämmintä. Kaksi kakluunia on edellinen sukupolvi jättänyt kaiken varalta purkamatta ja nyt oli se 'kaikenvara' jolloin niitä todella tarvittiin.

Mutta se  hyvä puoli tässä kaikessa on ollut, että naapurusto on tullut aivan eri tavalla tutuksi. Meidän 'naapuriin' (kilometrin päähän ) muutti viime vuoden huhtikuussa uusi pariskunta ja vähän lähempi naapuri (vain noin 500 metriä matkaa) on ollut enemmän sellainen 'hyvän päivän  tuttu'. Mutta kun pimeys valtasi Jurvalan kylän, kutsuimme naapurit kahville, lataamaan kännyköitä, saunomaan, syömään lämmintä ruokaa jne. Ja kun sähköt taas tulivat, kutsuivat ensimmäiset naapurit meidät kaikki iltakylään ja parin viikon päästä taas seuraava naapuri - eli olemme tutustuneet ja kyläilleet kuin ennen vanhaan! Katsottiinpa missikisatkin yhdessä (minun suosikkini muuten voitti). Eli kiitos Fortum kun lähensit meitä:)

Lämpöä tähän pakkasen keskelle on tuonut jo ensimmäinen siemenluettelo jonka posti tuoda tupsautti muutama tovi sitten.... kohta saa vaihtaa jo sisäkukille uudet mullat... eli kevät tulee, vaikkei sitä aina jaksa uskoa:)

Uudet kanat on tilattu, ne kun täytyy ensin munittaa ja hautoa ja kasvattaa 15 viikoisiksi ennen kuin ne tulevat meille. Ihan reilut kaksi viikkoa laski isäntä meille kanalan pesuaikaa siihen kanojen vaihdon yhteyteen. Ihana miten tehokkaina hän meitä pitää!