Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Luomuviljelijän elämä ei aina ole ihan pelkkää glamouria ja pintaliitoa:) Päin vastoin. Useimmiten se on rankkaa työtä ja/tai kelien odottamista. Olen ennenkin ihmetellyt isännän hermojen kestämistä kun ei yhtään voi tietää mitä kelejä on tulossa ja milloin mitäkin siis kannattaisi tehdä.

Mutta nyt taas ihmettelen miten käsittämättömän monia taitoja tuolla miehelläni täytyy olla, että tämä homma pyörii!

Siis eihän siinä mitään ihmeellistä ole, että osaa korjata lähes kaikki koneet ja laitteet tilalla, ammatinvalinta kysymys, ja niin edelleen. Mutta mietin vaan joskus, että kuka muu ammattimies korjaa koneet ja huoltaa laitteet jne sillä 3-6 euron tuntipalkalla mikä näille viljelijöille tilastojen mukaan jää käteen?

Ja varsinkin tänään kun kananmunien pakkauskonetta korjatessaan Antti-Jussi sai raakaa,  valuvaa kananmunaa korvaansa... olis ehkä ansainnut edes likaisentyönlisän tai jotain.... No kone tuli toivottavasti kuntoon eikä riko enää munia joten korvatkin pysyy puhtaina....

Samoin kuntoon tuli äkeet jotka tietysti hajos juuri vähän ennen kuin työ tuli valmiiksi, sekä kylvökone, joka toimi hienosti melkein loppuun saakka, mutta vähän ennen syysvehnän kylvöä päätti hajota sekin....

Ja jotta nyt kehuisin sitä isäntää oikein koko rahan edestä (kolmella eurolla ei tietenkään paljon saa:)) niin ihailla täytyy sitäkin, että nyt puhuu sujuvasti englantiakin ukrainalaisen työmiehen kanssa. Aika paljon osaamista noin pienellä rahalla. Ei ihme, että välillä vähän ihailen sitä miestä!

Ihanat kanat

Nyt täytyy kirjoittaa välillä ilman, että on yhtään pahamieli mistään! Kanaloiden kasvu on tarkoittanut sitä, että olen taas viettänyt enemmän aikaa kanojen kanssa - ja huomaan, että kanalakierroksiin menee koko ajan enemmän aikaa kun kuljen kameran kanssa.

Erilaiset valot ja ryhmät täytyy muka koko ajan kuvata - ihan niinkuin kanat näyttäisivät erilaisilta eri kuvakulmista......  ja niinhän ne näyttääkin:)

Ja paitsi, että näyttävät erilaiselta, ne myös käyttäytyvät eritavoin - käsittämätöntä miten erilaisia persoonia niihen joukossa on: vartija, hyökkääjä, ärhentelijä, seuraaja jne. Ykköskanalan ritilänkulmassa on aina aamulla se sama kana höyhenet pörhöllä pitäen samanlaista meteliä kuin vihainen kissa, kakkosen nurkassa rouvakerho pitää kokousta joka aamu ja samat yksilöt hyökkää nokkimaan mun puutarhakenkiä!

Ainoat, joiden sielunelämään on tosi vaikeeta perehtyä on kukot. Ne piileksii niin tiukasti rouvien seläntakana, ettei oikein ole tullut selville miten ne eroavat toisistaan. No, on vähän - se kakkosen pyrstötön kukko on aika juro ja hiljanen, mutta yhtä arka kuin muutkin... Kauhee kiekuna täyttää kanalan koko ajan, mutta kukot kiekuu tosi piilosta.

Kuten videostakin näkee, just näin se menee:  useimmat kanat juoksee nopeesti edeltä, sitten toiset kanat hitaammin kukon ympärillä - vähän kuin Charlien enkelit:)

Surullista olla Somerolainen?

Voi miten surullista oli avata yksi sosiaalinenmediajuttu tänään kun monet päivittivät omille sivuilleen miten taas hävettää olla Somerolainen.... Somero on päässyt otsikoihin todella surullisella lammastilajutulla - kaltoinkohdellut eläimet ovat aina järkyttävä uutinen, niin nytkin!

En varmasti ole ainut joka nyt miettii miten on mahdollista, että puhutaan eläinten olojen olleen huonot jo vuosia! Miten on mahdollista, että tässä maassa, missä tuottajia tutkitaan näin tarkoin, on tiloja, joilla kukaan tarkastaja ei käy??????

Miten on mahdollista, että tuottaja voi voida niin huonosti ja eläimet kärsiä niin paljon ennenkuin kukaan puuttuu asiaan?

Tässä samassa kunnassa muutama vuosi sitten syyllistettiin sairaseläkkeelle asti henkilö joka huolehti siitä, että tilan isännän huonovointisuuden vuoksi eivät eläimet kärsi vaan lomittaja huolehti eläimet huolellisesti.

Mikä on se välinpitämättömyys, arkuus, tietämättömyys, sokeus, sanottakoon sitä nyt sitten ihan miksi tahansa, mikä saa ihmiset olemaan välittämättä? Ja miksi sitten sellaisten pää laitetaan pölkylle jotka välittävät ja tekevät jotain?

Uskokaa tai älkää, se seuraus mikä tällä tapauksella tulee olemaan, on se, että täysin hyvintoimivien tilojen oloja tiukennetaan jollain ylimääräisellä asetuksella mutta huonosti voivat yrittäjät jätetään taas yksin. Eivätkö muka maanviljelijät jo keväällä sanoneet, että emme jaksa, rahat on loppu, valtio ei maksa lupaamiaan rahoja? Ja mitä tapahtui? Sanottiin, että voi voi! Koettakaa jaksaa! Kyllä se siitä!

No tässä se nähdään, ettei se siitä. Ettei jakseta! Mitä vielä pitää tapahtua ennen kuin  oikeasti tajutaan, että väsyneitä ja loppuunpalaneita viljelijöitä on paljon ja heitä tulee auttaa NYT! Ei ensi keväänä, ei joskus, vaan NYT!

Kouluissa syötetään ulkolaista, kaikkien pykälien vastaisesti tuotettua ruokaa VALTION RAHOILLA ja samaan aikaan suomalaiset viljelivät ahdistuvat ja epätoivoistuvat!

Kyllä niin toivoisin näkeväni ne sosiaalisessa mediassa nyt hurskastelevat ihmiset kaupan kassalla kun he ostavat epäeettisesti tuotettua ulkamaalaista ruokaa! Haloo -  aivan turha kuvitella, että se halpa hinta tulee mistään muusta kuin kaikkien suomalaisia viljelijöitä rajoittavien sääntönen noudattamatta jättämisestä (oikeesti - HK kuljettaa siat PUOLAAN asti teurastettavaksi!!!)

Älkää nyt siis tuomitko sitä onnetonta tuottajaa joka selvästi on NOPEAN avun tarpeessa, vaan tehkää omilla ratkaisuillanne jokaisen viljelijän hyvinvointi mahdolliseksi. TAI OLKAA HILJAA.

Pakko lisätä kuva meidän kanoista - niillä ei ole ahdasta, ne vaan halusivat kaikki tulla tarkistamaan mitä teen ja päästä kuvaan! 

Uusia tuulia

Jo muutamia vuosia ovat muutoksen tuulet puhaltaneet tänne Jurvalan kyläänkin. Olemme tehneet jo vähän aikaa yhteistyötä Vaahteramäen tilan kanssa. Vaahteramäki aloitti suomessa friidojen, eli ulkokanojen pidon ja tuottaa siis juuri niitä ykkösmunia (luomuhan on sitä nollaa!!). Antti-Jussi on aina innostunut ensimmäisten joukossa, joten oli aika luonnollista, että myös näihin ulkokanoihin tutustuttiin heti alusta lähtien.

On ollut aika mahtavaa tehdä yhteistyötä Vaahteramäen kanssa - tilan isäntä, Mikko Välttilä, on niin energinen ja idea-rikas mies että! Aika moni tuntee MunaeggPressin joka tuo munat melkein kotiovelle asti! Olen useinkin kritisoinut pakkaamojen ja  vähittäiskaupan toimintaa ja siksi onkin ollut hienoa seurata miten joku rohkea kehittää uutta tapaa tuoda tuotteet suoraan kuluttajille, ilman välikäsiä! Työlästähän se on ja vaatii tuottajalta pitkää päivää ja hyvää pinnaa - mutta jos joku siinä onnistuu niin Mikko!

Sain sentää kiireisen isännän
mustikkametsäänkin!

Tänä vuonna sitten Antti-Jussikin innostui taas laajentamaan toimintaansa ja vuokrasi Kanasuon kanalan - Jurvalantilan kanamäärä, mikä tähän asti on ollut se 7500 kanaa, kasvoi vuokrauksen myötä kahteenkymmeneen kolmeen tuhanteen (23 000)! Huh huh, sanon minä! Nämä uudet tiput ovat sitä ykköstä, eli pääsevät ulos ja kulkevat kanalassa vapaana, mutta syövät tavanomaisesti tuotettua rehua, eivät luomua. (Minä siis syön edelleen vaan niitä Jurvalan omien luomukanojen tuottamia luomumunia...)

Mutta taas kerran voimme pohtia sitä pakkaamon ja kaupan valtaa - koska me emme myy kaikkia muniamme suoraan, vaan pakkaamon kautta vähittäiskauppaan, pystyy pakkaamo määrittämään munan hinnan. Ja koska häkkimunien hinta on jälleen kerran romahtamassa hiipuvan kulutuksen myötä, haluaa pakkaamo seuran vuoksi alentaa myös luomumunien ja ulkomunien hintaa! En siis kertakaikkiaan käsitä! Uutisista kuulen kuinka juuri näiden munien kulutus kasvaa - ja silti pakkaamo haluaa alentaa hintaa - häkkimunien menekin vähenemiseen vedoten!!! Ihan oikeesti joskus ihmettelen miten kummallinen maailma on!

Onko siis kaikkien kohta pakko ottaa Välttilän Mikosta mallia (tai Kuorttisen kanalasta, siellä myös myydään itse kaikki luomumunat!) ja ryhtyä myös myyjäksi pelkän tuottamisen lisäksi! Nyt meillä on noin kolme ja puoli ihmistä töissä hoitamassa kanoja ja tilaa, kuinka monta meidän täytyy sitten palkata jos myymmekin kaikki? Ja siihenkö se kate sitten hukkuu? Taas toivoisin kaupalta ja pakkaamolta järkeä ja malttia - jos koko tuotantoketju saa kohtuullisesti katetta, kaikki menestyy. Jos kate jää vaan sinne yläpäähän, kukaan ei pitkällä aikavälillä menesty! Mistä löytyisi se järki ja maltti sinne pakkaamoon - jos tehtäisiin yhdessä tätä työtä eikä aina laskettaisi vaan kaupan menestymistä voisimme tuottaa näitä munia vielä ensi vuonnakin!

RUOKA VÄHÄN MIETITYTTÄÄ

Ruoka on ihmiselle tosi tärkeä asia! Paitsi että se mahdollistaa elämän, se myös herättää suuria tunteita. Selvää on ettei kukaan pärjää ilman ruokaa mutta millaista ruokaa kukin syö onkin sitten jo iso asia. Puhumme ruuasta varmasti vielä enemmän kuin syömme sitä- pelkästään ’ruokavaliot’ hakusanalla löytyy googlesta melkein 500 000 artikkelia….

Luomutuottajana tulee helposti jaettua ruuat luomuun ja ei-luomuun, kasviksiin ja ei –kasviksiin, lähi- ja ei-lähiruokaan ja koti- ja ei-kotiruokaan. Näin mustavalkoista elämä ei ole, sen tiedän ja ymmärrän. Ja käsitän senkin, että rajanveto näiden välillä on lähes mahdotonta. Eikä aina ihan tarpeellistakaan, se on myönnettävä.

Ihanne maailmassa kaikki söisivät juuri sitä mitä haluavat ja eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Mutta kun… on niitä suuria pelaajia, jotka haluavat, että kaikki syövät vaan sitä mitä he tuottavat ja vielä mahdollisimman kalliilla hinnalla. Ne suuret pelaajat käyttävät valtavasti aikaa ja rahaa todistaakseen, että kaikki muu ei ainakaan ole parempaa kuin heidän tuottamansa eikä mitenkään terveellisempää. Senkin vielä ymmärtäisin.

Mutta kun ne suuret pelaajat haluavat, että toiset lopettaisivat tuottamisen kokonaan tai ainakin maksaisivat osan tuotoistaan heille (sitä en käsitä millä he sen perustelevat) ja ihaninta olisi, että kaikki olisivat jotenkin niistä isoista pelaajista riippuvaisia. Siksi jos ei saada kaikkia maksamaan heille niin ainakin on kivaa saada ne muut keskenään kiukuttelemaan mikä on parasta ja oikeastaan mieluiten haukkumaan toisiaan että miksi ainakaan tuon toisen tuotteet eivät ole hyviä.

Luomukananmunatuottajana ajattelen eläinten hyvinvointia ja lajinmukaista käyttäytymistä.  Ajattelen, että mahdollisimman vähän ihmisen käsittelemä ruoka olisi jotenkin terveellisempää kuin oikein prosessoitu ja jalostettu ruoka. Tykkään syödä itsekasvattamaani ja raaka-aineista alusta asti valmistamaani ruokaa. Ja taas käsitän, ettei kaikilla ole tähän mahdollisuutta ja tiedän olevani etuoikeutettu ja olen siitä hyvin kiitollinen (vaikka maalla asuminen onkin oma valintani ja luovun monesta mukavuudesta voidakseni itse kasvattaa ruokiani).

Pelästyn aina kun televisio näyttää dokumentteja siitä miten niiden suurten pelaajien tuottama ruoka voi aiheuttaa syöpää (niin kuin nyt se glyfosaatti keskustelukin!!) tai miten ne suuret pelaajat kurjistavat maanviljelijöiden elämää (niin kuin nyt ne Monsanto keskustelutkin). Siksi toivoisin, että me pienet ihmiset saisimme syödä puhdasta ruokaa ja maanviljelijät saisivat vapaasti viljellä maataan ilman uudelleen henkiin heräävää maaorjuusmaista tilaa.

Minulla on vapaus valita mitä syön tai jätän syömättä – mutta lapsenlapsellani ei ole varaa valita syökö kouluruuan vai ei…. Eikä minullakaan jos joudun sairaalaruuan ääreen…..Siksi on välillä ihan hyvä pohtia ruuan eettisiä ja terveydellisiä vaikutuksia vähän isommin kuin omaa jääkaappia koskien. Ettei sitten vaan ajauduta syömään sitä mitä ne isot pelaajat tahtoo kun ei huomattu itse ajatella. Tietoa löytyy ajattelun pohjaksi kyllä jos tahtoo sitä hakea. Ja terve maalaisjärkikin jo auttaa aika pitkälle.

Kummallinen kesä

Taas on ollut todella kummallinen kesä: ensin satoi niin ettei miesmuistiin ja sitten loppukesästä kun koulut alkoivat, alkoi helteet ja ihanat ilmat ilman tuulia! En muista, että koskaan olisi ollut niin tuulista, lähes myrskyistä, kesää sateineen kaikkineen! Surullista on ollut katsella ihmisten peltoja kun vesi vaan seisoo niin että rantatontteja voisi myydä! Täällä savimailla varsinkin vesi on tehnyt kauniita lampia ja samalla tietysti tappanut alleen kaiken kasvavan...


Ja sitten ykskaks ilmat muuttuivat ja aurinko kuivatti vedet ja kasvatti viljat ja iloistutti ihimiset - ihmeellinen voima!!

Kummallista on ollut myös kanojen kasvattaminen tänä kesänä! Toimme majatalon pieneen kanalaan neljä sairasosastolla ollutta kanaa joiden ei eläinlääkärin mukaan olisi pitänyt toipua - niin vaan neidit reipastuivat ja paranivat ja munivat 100 prosenttisesti! Helmi-Orvokki uteliaana etunenässä, Manta aina heti perässä, Miina ja Lyyli vähän arempina perässä, neidit kiersivät pitkin majatalon pihaa. Vapaus oli heistä aivan ihanaa ja heti ensimmäisestä hetkestä kun ulkonaliikkumiskielto purettiin juoksivat tytöt ulos.

Oli aika hauskaa tulla majatalon pihaan kun neljän kanan lauma tuli vastaan tervehtimään ja tutkimaan että mitäs tänään tehdään:)

Kunnes sitten eräänä iltana kanalan luukkua kiinnilaittamaan mennessä vastassa oli surullinen näky: valkoisia höyheniä pitkin pihaa, pienessä kanalarakennuksessa yksi kana ja yksi varis säikkyinä eikä muista kanoista jälkeäkään. Pitkän huhuilun ja etsimisen jälkeen toinen kana löytyi ja lopulta variskin saatiin ulos kanalasta - kanoja sinne ei sitten enää saatukaan. Tytöt pelkäsivät kanalassa  ja yöpyivät rapunkaiteella. Ja sitten yksi kerrallaan hekin häipyivät parempiin suihin.

Supiansaan saimme muutaman supin, kotikanalan tarhasta yli 12!!! Siellä kanat eivät uskaltaneet oikeastaan yhdeltä osastolta mennäkään ulos kun supi oli aina ovella vastassa- keskellä kirkasta päivääkin, vaikka isäntä yritti hätistellä supia karkuun, iski kapinen supi kanaan kiinni kuin limppuun! Naapurin emäntä kertoi supin käyneen omaan hanhilaumaansa kiinni myös keskellä päivää - säikytti sekä emännän että hanhet pahanpäiväisesti!

Ja kun supi-vaara vähän helpotti, ilmestyi paikalle minkki ja tappamisen riemusta tappoi 116 kanaa yhtenä yönä!!!!! Surullista oli niiden uloskantaminen ja nostan Katrille hattua, että sen homman teki! Mutta karmeaa on se, että ihan vaan siitä riemusta, että voi tappaa jokin eläin niin tekee!!!!

Nyt on majatalon pikkukanalassa taas yksi sairaskana. Hänkin sai nimekseen Helmi-Orvokki ja aivan yhtä seurallinen ja utelias hän on kuin edeltäjänsäkin. Voi sitä riemunpäivää kun lähes nääntyneenä isosta (3000 kanan) osastosta tänne tuotu kana ensimmäisen kerran äänteli ja teki muutakin kuin nukkui ja söi! Nyt sitä ilkikurista kanaa ei pitele mikään - hienot aidat jotka lapsenlapsen kanssa rakensimme eivät Helmi-Orvokkia pitele - jostain se aina pääsee pihalle ja tulee postilaatikolle vastaan tulijoita. Toivottavati uteliaisuus ei taas vie surman suuhun tätäkin tyttöä!!!!

sataa tai paistaa

Sataa tai paistaa niin viljelijä ei voi sille yhtään mitään! Ei vaikka murehtisi yökaudet tai joisi päänsä täyteen tai kiukuttelisi iltarukouksessaan kuinka! Hän on täysin ilmojen armoilla ilman minkäänlaista omaa vaikutusmahdollisuutta.

Tai ei aivan -kyllähän ne joilla on jokin vesistö lähellään voivat kuivana kesäna kastella. Siinä se sitten onkin. Tälläisenä kesänä kun sataa, sataa ja vielä kerran sataa ei voi yhtään mitään!  Yritystä kyllä on - Salontien varressa olen ihaillut yhdellä pellolla työtä tekevää uppopumppua joka kuivattaa peltoa - ei kovin tehokkaasti mutta kuivattaa kuitenkin. Salaojitusta parannetaan ja koneisiin kiinnitetään huomiota - mutta keinot ovat lopulta hyvin vähäiset.

Meidän pellolta löytyy vielä Åvikin lasitehtaan lasia - keväisin etsitään samalla kun tarkastetaan peltoja

Tänä kesänä vesi siis seisoo pelloilla monella paikkakunnalla kun maa on jo ottanut vastaan sen minkä pystyy (luomuviljelijänä voisin vähän hihkaista, että mitäs käyttävät niin isoja koneita,että ne painaa maan liian tiiviiksi, suorakylvökään ei ehkä muokkaa maata ilmavaksi....) mutta samojen ilmojen armoilla tässä ollaan joten en hihku!

Olen ennenkin sanonut ihailevani mieheni hermoja - minä olisin varmaan ihan hermoromahduksen partaalla!! Tälläinen kontrollifriikki ei pärjäis vuottakaan viljelijänä - mutta mieheni vaan toteaa, että minkäs teet. On mietittävä milloin kylvää (ja joskus se osuu nappiin), on miettivä jyrästääkö vai ei (joskus päätös on oikea) viljeltävät lajikkeetkin pitäisi osata valita oikein (luomussa vaihtoehtoja vähemmän). Ja sit vaan yrittää pitää välit yläkertaan kunnossa.

Ja lopulta sitä sitten onnistuu tai ei.