munat pois pannasta!

Ihanaa! Australialaiset tutkijat ovat sanoneet jo pitkään, että kananmunat ovat terveellisiä eikä niiden syöntiä tarvitse sen enempää rajoittaa kuin muidenkaan elintervikkeiden. Ja nyt ovat suomalaiset samaa mieltä. MTT:n tutkija totesi yleisradion ohjelmassa, että kananmunissa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee paitsi kuitua ja c-vitamiinia. JEE! Ihan pelkkä kananmuna ei siis riitä,  tasapainoiseen ruokavalioon tarvitaan vähän muuta lisäksi...
Mutta vanha mainosslougani 'mene munalla töihin' on taas käyttökelpoinen. Kananmunia voi syödä päivittäin! Ihmisen ravinnosta saama kolesteroli on rajallista - tutkijat eivät enää ole edes varmoja siitä, onko ruokavaliolla suurta merkitystä kokonaiskolesteroliin - mutta ehkä silti kannattaa syödä lisäksi kaurapuuroa, se kun on perinteisesti ollut se kolesterolia laskeva ruoka....

Pääsiäinen on  perinteisesti se juhla jonka liitämme kananmuniin. Varmasti jokainen on joskus maalannut munia pääsiäiseksi, tai ainakin haaveillut niin tekevänsä. Mutta minusta joulu on munien kulutukseen yhtä sopiva aika! Ohessa on yksi lempiohjeistani joka todella sopii tähän juhlaan: munatoti!  Tietysti kaikkiin joululeivonnaisiiin voi käyttää munia, ja melkein täytyykin.... mutta munatoti on hyvä keino hemmotella itseään siinä leipomisen ohessa... Tämän ohjeen mukaista totia en suosittele aamiaiseksi, tai lasten kanssa nautittavaksi mutta illan pimetessä, kynttilöitä sytytellessä..... Munatotin ohjeita löytyy jokalähtöön, tähän laitan oman suosikkini jonka viime vuonna löysin Kotiliedestä(!).

Toivottavasti illat viilenevät ja ensilumi tulee pian!

eläimellistä menoa

Syksy senkun jatkuu - talven tulosta ei ole tietoakaan vaikka kuinka vilkuilisi mittariin vähän väliä! Onneksi ei vielä ole lunta, märkien peltojen kyntäminen ei oikein ole ottanut onnistuakseen ja nyt yöpakkaset ovat hyvin tervetullut helpotus hommaan! Pellavapellon kyntö on osoittautunut todella haastavaksi - vielä pari tälläistä yötä ja kuivaa päivää, niin loppu alkaa onneksi häämöttämään! ( Miehet tosin mietti millä traktori saadaan pellolta ylös jos se kuitenkin junnaa ja uppoaa Someron syvään saveen! Arviolta sitä on pellolla noin kuudenkymmenen metrin kerros!)

Peurat ei vaan oikein tykänneet, kun viime kesän viherrehupelto lopulta kynnettiin - sellainen yhdeksän peuran lauma nautti iltaisin siellä syömisestä mutta nyt ei auta muu kuin 'mennä metsään' illallistamaan. Muutaman kerran oli harmillisia läheltä pitää tilanteita kun varomattomat autokuskit eivät osanneet ennakoida meidän peurojen liikkeitä, tai eivät uskoneet, että sellainen lauma oikeasti käyskentelee niin lähellä tietä. Ja aina sieltä joku onneton lähti tielle juoksemaan kun auto lähestyi ja jos kuski ei ollut valppaana, sai ihan tosissaan astua jarrulle!

Tänään aamulla kun ajoin tuota meidän 'omaa' tietä oli upeaturkkinen, tuuhea kettu vastassa. Vähän aikaa toisiamme tuijotimme kunnes kettu päätti oikaista pellonpoikki loppumatkan ja minä jatkoin viisaasti tietämyöten. Ihanaa tämä maalla asuminen kun ei oikeesti koskaan voi tietää kenet sitä kylänraitilla näkee. (On toki sellaisia päiviä, ettei näe yhtään ketään eikä mitään!)

En muista tälläisä lämmintä syksyä kokeneeni - viime sunnuntaina lenkillä katselimme isännän kanssa, että kissankellohan se siinä kukkii! Kanttarelleja saa vielä (tai siis sai ennen viime yön pakkasta) kerätä kastiketarpeiksi ja suppilovahverot ei onneksi pientä pakkasta säiky! Vähän mietitytti kun paju näytti pullistavan silmujaan uhkaavasti perjantaina - toivottavasti ei ehdi lehteen asti ennen kuin talvi tulee!