RUOKA VÄHÄN MIETITYTTÄÄ

Ruoka on ihmiselle tosi tärkeä asia! Paitsi että se mahdollistaa elämän, se myös herättää suuria tunteita. Selvää on ettei kukaan pärjää ilman ruokaa mutta millaista ruokaa kukin syö onkin sitten jo iso asia. Puhumme ruuasta varmasti vielä enemmän kuin syömme sitä- pelkästään ’ruokavaliot’ hakusanalla löytyy googlesta melkein 500 000 artikkelia….

Luomutuottajana tulee helposti jaettua ruuat luomuun ja ei-luomuun, kasviksiin ja ei –kasviksiin, lähi- ja ei-lähiruokaan ja koti- ja ei-kotiruokaan. Näin mustavalkoista elämä ei ole, sen tiedän ja ymmärrän. Ja käsitän senkin, että rajanveto näiden välillä on lähes mahdotonta. Eikä aina ihan tarpeellistakaan, se on myönnettävä.

Ihanne maailmassa kaikki söisivät juuri sitä mitä haluavat ja eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Mutta kun… on niitä suuria pelaajia, jotka haluavat, että kaikki syövät vaan sitä mitä he tuottavat ja vielä mahdollisimman kalliilla hinnalla. Ne suuret pelaajat käyttävät valtavasti aikaa ja rahaa todistaakseen, että kaikki muu ei ainakaan ole parempaa kuin heidän tuottamansa eikä mitenkään terveellisempää. Senkin vielä ymmärtäisin.

Mutta kun ne suuret pelaajat haluavat, että toiset lopettaisivat tuottamisen kokonaan tai ainakin maksaisivat osan tuotoistaan heille (sitä en käsitä millä he sen perustelevat) ja ihaninta olisi, että kaikki olisivat jotenkin niistä isoista pelaajista riippuvaisia. Siksi jos ei saada kaikkia maksamaan heille niin ainakin on kivaa saada ne muut keskenään kiukuttelemaan mikä on parasta ja oikeastaan mieluiten haukkumaan toisiaan että miksi ainakaan tuon toisen tuotteet eivät ole hyviä.

Luomukananmunatuottajana ajattelen eläinten hyvinvointia ja lajinmukaista käyttäytymistä.  Ajattelen, että mahdollisimman vähän ihmisen käsittelemä ruoka olisi jotenkin terveellisempää kuin oikein prosessoitu ja jalostettu ruoka. Tykkään syödä itsekasvattamaani ja raaka-aineista alusta asti valmistamaani ruokaa. Ja taas käsitän, ettei kaikilla ole tähän mahdollisuutta ja tiedän olevani etuoikeutettu ja olen siitä hyvin kiitollinen (vaikka maalla asuminen onkin oma valintani ja luovun monesta mukavuudesta voidakseni itse kasvattaa ruokiani).

Pelästyn aina kun televisio näyttää dokumentteja siitä miten niiden suurten pelaajien tuottama ruoka voi aiheuttaa syöpää (niin kuin nyt se glyfosaatti keskustelukin!!) tai miten ne suuret pelaajat kurjistavat maanviljelijöiden elämää (niin kuin nyt ne Monsanto keskustelutkin). Siksi toivoisin, että me pienet ihmiset saisimme syödä puhdasta ruokaa ja maanviljelijät saisivat vapaasti viljellä maataan ilman uudelleen henkiin heräävää maaorjuusmaista tilaa.

Minulla on vapaus valita mitä syön tai jätän syömättä – mutta lapsenlapsellani ei ole varaa valita syökö kouluruuan vai ei…. Eikä minullakaan jos joudun sairaalaruuan ääreen…..Siksi on välillä ihan hyvä pohtia ruuan eettisiä ja terveydellisiä vaikutuksia vähän isommin kuin omaa jääkaappia koskien. Ettei sitten vaan ajauduta syömään sitä mitä ne isot pelaajat tahtoo kun ei huomattu itse ajatella. Tietoa löytyy ajattelun pohjaksi kyllä jos tahtoo sitä hakea. Ja terve maalaisjärkikin jo auttaa aika pitkälle.

Kummallinen kesä

Taas on ollut todella kummallinen kesä: ensin satoi niin ettei miesmuistiin ja sitten loppukesästä kun koulut alkoivat, alkoi helteet ja ihanat ilmat ilman tuulia! En muista, että koskaan olisi ollut niin tuulista, lähes myrskyistä, kesää sateineen kaikkineen! Surullista on ollut katsella ihmisten peltoja kun vesi vaan seisoo niin että rantatontteja voisi myydä! Täällä savimailla varsinkin vesi on tehnyt kauniita lampia ja samalla tietysti tappanut alleen kaiken kasvavan...


Ja sitten ykskaks ilmat muuttuivat ja aurinko kuivatti vedet ja kasvatti viljat ja iloistutti ihimiset - ihmeellinen voima!!

Kummallista on ollut myös kanojen kasvattaminen tänä kesänä! Toimme majatalon pieneen kanalaan neljä sairasosastolla ollutta kanaa joiden ei eläinlääkärin mukaan olisi pitänyt toipua - niin vaan neidit reipastuivat ja paranivat ja munivat 100 prosenttisesti! Helmi-Orvokki uteliaana etunenässä, Manta aina heti perässä, Miina ja Lyyli vähän arempina perässä, neidit kiersivät pitkin majatalon pihaa. Vapaus oli heistä aivan ihanaa ja heti ensimmäisestä hetkestä kun ulkonaliikkumiskielto purettiin juoksivat tytöt ulos.

Oli aika hauskaa tulla majatalon pihaan kun neljän kanan lauma tuli vastaan tervehtimään ja tutkimaan että mitäs tänään tehdään:)

Kunnes sitten eräänä iltana kanalan luukkua kiinnilaittamaan mennessä vastassa oli surullinen näky: valkoisia höyheniä pitkin pihaa, pienessä kanalarakennuksessa yksi kana ja yksi varis säikkyinä eikä muista kanoista jälkeäkään. Pitkän huhuilun ja etsimisen jälkeen toinen kana löytyi ja lopulta variskin saatiin ulos kanalasta - kanoja sinne ei sitten enää saatukaan. Tytöt pelkäsivät kanalassa  ja yöpyivät rapunkaiteella. Ja sitten yksi kerrallaan hekin häipyivät parempiin suihin.

Supiansaan saimme muutaman supin, kotikanalan tarhasta yli 12!!! Siellä kanat eivät uskaltaneet oikeastaan yhdeltä osastolta mennäkään ulos kun supi oli aina ovella vastassa- keskellä kirkasta päivääkin, vaikka isäntä yritti hätistellä supia karkuun, iski kapinen supi kanaan kiinni kuin limppuun! Naapurin emäntä kertoi supin käyneen omaan hanhilaumaansa kiinni myös keskellä päivää - säikytti sekä emännän että hanhet pahanpäiväisesti!

Ja kun supi-vaara vähän helpotti, ilmestyi paikalle minkki ja tappamisen riemusta tappoi 116 kanaa yhtenä yönä!!!!! Surullista oli niiden uloskantaminen ja nostan Katrille hattua, että sen homman teki! Mutta karmeaa on se, että ihan vaan siitä riemusta, että voi tappaa jokin eläin niin tekee!!!!

Nyt on majatalon pikkukanalassa taas yksi sairaskana. Hänkin sai nimekseen Helmi-Orvokki ja aivan yhtä seurallinen ja utelias hän on kuin edeltäjänsäkin. Voi sitä riemunpäivää kun lähes nääntyneenä isosta (3000 kanan) osastosta tänne tuotu kana ensimmäisen kerran äänteli ja teki muutakin kuin nukkui ja söi! Nyt sitä ilkikurista kanaa ei pitele mikään - hienot aidat jotka lapsenlapsen kanssa rakensimme eivät Helmi-Orvokkia pitele - jostain se aina pääsee pihalle ja tulee postilaatikolle vastaan tulijoita. Toivottavati uteliaisuus ei taas vie surman suuhun tätäkin tyttöä!!!!

sataa tai paistaa

Sataa tai paistaa niin viljelijä ei voi sille yhtään mitään! Ei vaikka murehtisi yökaudet tai joisi päänsä täyteen tai kiukuttelisi iltarukouksessaan kuinka! Hän on täysin ilmojen armoilla ilman minkäänlaista omaa vaikutusmahdollisuutta.

Tai ei aivan -kyllähän ne joilla on jokin vesistö lähellään voivat kuivana kesäna kastella. Siinä se sitten onkin. Tälläisenä kesänä kun sataa, sataa ja vielä kerran sataa ei voi yhtään mitään!  Yritystä kyllä on - Salontien varressa olen ihaillut yhdellä pellolla työtä tekevää uppopumppua joka kuivattaa peltoa - ei kovin tehokkaasti mutta kuivattaa kuitenkin. Salaojitusta parannetaan ja koneisiin kiinnitetään huomiota - mutta keinot ovat lopulta hyvin vähäiset.

Meidän pellolta löytyy vielä Åvikin lasitehtaan lasia - keväisin etsitään samalla kun tarkastetaan peltoja

Tänä kesänä vesi siis seisoo pelloilla monella paikkakunnalla kun maa on jo ottanut vastaan sen minkä pystyy (luomuviljelijänä voisin vähän hihkaista, että mitäs käyttävät niin isoja koneita,että ne painaa maan liian tiiviiksi, suorakylvökään ei ehkä muokkaa maata ilmavaksi....) mutta samojen ilmojen armoilla tässä ollaan joten en hihku!

Olen ennenkin sanonut ihailevani mieheni hermoja - minä olisin varmaan ihan hermoromahduksen partaalla!! Tälläinen kontrollifriikki ei pärjäis vuottakaan viljelijänä - mutta mieheni vaan toteaa, että minkäs teet. On mietittävä milloin kylvää (ja joskus se osuu nappiin), on miettivä jyrästääkö vai ei (joskus päätös on oikea) viljeltävät lajikkeetkin pitäisi osata valita oikein (luomussa vaihtoehtoja vähemmän). Ja sit vaan yrittää pitää välit yläkertaan kunnossa.

Ja lopulta sitä sitten onnistuu tai ei.

Jee!! Päästiin ulos!!!

Maa- ja metsätalous ministeriön asetus kieltää siipikarjan ulkonapitämisen 1.3 -31.5 välisenä aikana. Syy tähän on lintuinfluenssa - näin yritetään suomessa estää lintuinfluenssan leviämistä.... onneksi tämä hätävarjelun liioittelu tuntuu turhalta, sillä yhtään tautitapaustahan pohjoismaissa ei ole todettu. MUTTA linnut lentävät lähes ympäri maapalloa, joten muuttolinnut kyllä voisivat halutessaan tauteja suomeenkin tuoda. Ja pitämällä siipikarjamme sisällä tai ainakin kunnolla eristettynä luonnonlinnuista estämme mahdolliset tautien leviämiset. Tämä kielto koskee siis KAIKKIA lintuja - ei vain tuotantoeläimiä, kaikki lemmikkikanat ja ankat ja hanhet ja sorsatkin on pidettävä sisällä (tai tarhattuna niin että kattokin on tiivistäverkkoa)  tuo ajanjakso. Minun kanani hieman valittivat kun naapuri säännösten vastaisesti päästi omat tipunsa ulos jo aikaisemmin - minä yritin vaan selittää, että kun se asetus kieltää, odottakaa nyt kiltisti....

Meidän isosta luomukanalasta otettiin taas uuden parttian (kanaerän) tultua muutama onneton kana 'vierihoitoon'. Ne oli sellaisia lähes nääntyneitä raukkoja jotka joko eivät oppineet syömään tai joita ei päästetty syömään - kanathan ovat vähän sellasia hierarkisia olentoja, että vahvimmat päättää. Joka tapauksessa me otamme sitten niitä heikompia erilleen ja syötämme ja juotamme pienemmässä ryhmässä. Vahvistuttuaan kanat sitten yleensä palautuvat takaisin kanalaan ja sopeutuvatkin hyvin.
Tällä kertaa neljä heikointa ei joutunut isoon ryhmään takaisin, vaan pääsivät majataloni pihalle pikkukanalaan. Tässä kuvassa Anne heittelee heille voikukkia kun joutuivat kerran häkissä olemaan eivätkä itse päässeet kukkia hakemaan.

Eipä tarvinnut Helmi-Orvokkia montaa kertaa houkutella pihalle kun sitten 1.6. avasin oven ammolleen ja päästin kanat ulos!! Meillä kotikanalassa kanat yleensä katselevat ja harkitsevat ulosmenoa ensimmäisen viikon, mutta Helmi-Orvokki oli rohkea ja suorastaan ryntäsi ulos!
Ja heti meni seinän taakse houkuttelemaan Miinaakin mukaan: 'tule nyt vaan, täällä on kivaa!!'

Ja tunnin kuluttua kaikki neljä kanaa oli ulkona, innokkaina ja rohkeina! Vauh! Tuli kyllä mieleen, että laitan kuvia kaikiile eläinlääkäreille, jotka sanovat, ettei kanoja kannata sen isommin  'pakkoruokkia' tai 'pakkojuottaa' - nämä neljä neitiä ovat hyvä osoitus hoidon tehosta!!!!

Voi hyvänen aika sitä riemua kun kanat pääsivät lähellä olevien kuusien juurelle (vähän kauhulla kyllä ajattelen miten kuusten mahtaa käydä...)!! Sitä kopsutusta ja kuopsutusta!! Kyllähän he olivat kopsuttaneet omassa pikku kanalassaankin, mutta tässä oli sellainen vapauden riemu!! Tämä on aina alkukesästä niin ihanaa sitten kun kanat uskaltautuvat ulos - nämä taitavat nyt sitten olla niitä 'ellunkanoja'!

Illalla yritin yhdeksän maissa houkutella neitejä sisälle - ihan turhaan! Yhden sain kiinni ja kanalaa ja muut kolme ryntäsivät kaikki erisuuntaan (selvästi suunniteltu jutttu!). Ja sitten se yksi karkasi kun menin toisten perään...
Toisena iltana sitten huomasin, että puoli yhdentoista maissa menevät tytöt omia aikojaan sisälle ja nukkuvat yönsä kanalassa turvassa. Ja minä saan ovet kiinni, että kaikki pedot ja möröt pysyvät poissa!