kanat pois - miehet tilalle

Nyt on se aika kanalakierrosta, että kanat on poissa ja miehet häärii kanalassa, eli parttian vaihto ja kanalanpesu. Ja totuuden nimessä on sanottava, että on siellä toki Katri ja minäkin joskus, ei vaan miehiä. Mutta kiireellä tehdään - ensimmäinen mies aloittaa työt yleensä jo kuudelta ja viimeinen lopettaa yhdeksän jälkeen illalla. Eli aika pitkää päivää tehdään. Ja kun kerran ollaan luomussa ei kanalan pesussakaan käytetä muita aineita kun kuumaa vettä ja nyt onneksi vähän pakkasta. Näin täytyy saada koko kanala desinfioitua ja kaikki kuoriaiset ja punkit hengiltä. Ei onnistu, ei tietenkään. Hiirille ja rotille on ihan pakko syöttää myrkkyä ettei jouduttaisi munantuottajista vaihtamaan suuntaa hiirten jalostukseen. Tosi kurjaahan se on, mutta välttämätöntä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vaihto tapahtui uusilla laitteilla ja laitetoimittajan virheitä ja laitteiden puutteita on nyt sitten korjailtu oikein urakalla! Koko vuosi meni harmillisten virheiden kanssa - kanat pääsivät munahihnalle ja sieltä sitten munahuoneeseen. Ja ne jotka eivät matkustaneet ulos asti, ylttivät nokkimaan lukemattoman kikomäärän munia säröille munahihnalta. Joskus oli sellaisia päiviä, että syötyjä, nokittuja ja tallottuja munia tuli oikeasti kilokaupalla. Surullista oli heittää ne kompostiin, mutta eihän sellaisia nokittuja munia voinut itsekään käyttää... eikä meillä syödä sentään ihan toistasataa munaa päivässä.... Mutta nyt osataan korjata suurin osa virheistä ja laitteista tulee entistä ehompia. Toivottavasti sitten myös tuottavuus nousee! Yllättävän työlästä tämä aika on myös keittiössä - aamukahvit, aamupäiväkahvit, päiväruuat, iltapäiväkahvit, iltaruuat päivästä toiseen pitää yhden ihmisen tehokkaassa työssä! Välillä meinaa mielikuvitus loppua kun koettaa välttää ikuisen jauhelihakastikkeen ja lihasopan vuorottamista, ja välillä väsyy kantamaan maitoa kotiin (ei - en vieläkään ota sitä lehmää mitä joku ehdotti!) mutta toisaalta tietää olevansa tärkeä:) Vaikeaa tässä on myös päättää mihen seuraavan kanaerän munat myydään. Kukaan ei tunnu ihan nappikumppanilta - joku ei oikein 'diggaa' luomua, joku ei oikein maksais munista, joku on muuten vaan karheen tuntunen..... Pitäiskö perustaa oma luomupakkaamo? Ei vielä tänä vuonna, mutta harkintaan se on laitettava. Ihanaa on ensi viikolla kun ensimmäiset kanat tulee - ne on niin pieniä ja sieviä ja kanala on niin ihanan puhdas - vähän sillai joulun tuntua niissä ekoissa viikoissa! Mutta kirjoitan niistä sitten ihan erikseen:)

kanat lähtee

Luomumunatuotannon surkein vaihe on aina tämä kun kanat lähtevät. Eihän näin suureen kanalaumaan ole voinut kovin henkilökohtaista suhdetta luoda, vaikka joukosta toki yksilöitäkin on löytynyt: Kerttu oli aina murisemassa kun joku yritti kerätä lattiamunia, Saara seurasi askel askeleelta perässä ja Vilhelmiina naukui kun kissa (nimet on yksityisyyden suojelemiseksi vaihdettu), kukot ovat ihan oma lukunsa....

Mutta ajatus siitä, että eläimet on näin pitkälle jalostettuja, että munivat vuoden ja sitten ovat työnsä tehneet. Haaveilen kanalasta missä kanat pitäisivät luontaisen munintatauon ja sitten samat kanat jatkaisivat munintaa taas, vuodesta toiseen. Ei kuulemma nykykanoilla onnistu. Saksalainen insinööritaito näkyy tässäkin: kanat toimivat vuoden ja sillä hyvä. Sitten vaan pois ja kanala pesuun.

Okei, pesun ymmärrän - lannanpoisto ja kanalan vesiperu ovat paikallaan ja ymmärrän senkin, etten voi laittaa kanoja pihatarhaan tällä kelillä siksi aikaa kun kanalaa pestään mutta olisihan se mukava ajatus, vai mitä?

Ja rehellisesti on sanottava, ettei minua hirveästi ilahduta sekään tieto, että joudun maksamaan jollekin joka tulee ja vie meidän kanat. Missä on se innokas teurastaja joka kävisi hakemassa meidän luomukanat edes luomulihaksi kun lakkaavat munimasta? Lupaan ainakin ensimmäisen kanaerän täysin ilmaiseksi raaka-aineeksi sille teurastamolle joka huolehtisi, että nämä tytöt päätyisivät herkullisiksi luomuaterioiksi eivätkä minkinrehuksi niinkuin nyt!

Toisaalta tämä aika on hauskaa - talo täynnä miehiä ja tohinaa. Lannantyhjennys ja kanalanpesu on niin työlästä hommaa, että nämä muutama viikko ennen uusien kanojen tuloa on todella kiirettä. Painepesurit huutaa pitkää päivää ja avantti vie lantaa minkä ehtii. Minun ei paljon tarvitse miettiä mitä itseni kanssa nyt teen - aamukahvia, päiväruokaa, iltapäiväkahvia ja iltaruokaa koko sakille ja omat koulutyös siihen päälle! Jos en leivo sämpylöitä, paista lihapullia tai kuori perunoita niin tiskaan astioita (lue= lataan tiskikonetta:)) tai mietin kahvileipiä. En olisi yhtään hämmästynyt jos jonnekin englannintehtävien väliin olen kirjoittanut osan murekkeen ohjeesta:) Toisaalta on ihanaa havaita mikä luovuus ihmisestä paljastuu kun on pakko: kun on pakko keksiä muutakin ruokaa kun jauhelihakastiketta tai kanankoipia:)

Onneksi vanhallapuolella on vielä 1500 kanaa, joten munat eivät tässä tohinassa lopu - ennen kuin ensi viikolla, kun näille 'pellavakanoille' on sanottava hyvästit ja siivottava se pienempi kanalakin.