Tervetuloa!

Huomenna tulee uudet kanat (ja kukot)! Jee! Monen viikon kanalapesu on lopulta ohi ja kanat tuodaan sisään! SAnna tuo 7500 kanaa ja kukkoa (varmaan kolmennen kymmenen hujakoilla). Marttilan Aki on tänään myllyttämässä niille ruokaa (kauraa, ohraa, hernettä, kalkkia, tiivistettä) valmiiksi siilot täyteen.

Koska nämä meidän laitteet on niitä kerrospesiä ja kanojen täytyy kiivetä (hyppiä ja lentää) ritilöille ja orsille saadakseen vettä ja ruokaa on seuraavat päivät ratkaisevia. Meidän täytyy nähdä kuka kanoista ei pääse syömään tai juomaan ja nostella niitä vesinippojen luo!

Luomusäädökset muuttuu niin, että kanojen täytyy olla alle 15 viikkoisia meille tullessaan - se tarkoittaa pienempiä kanoja ja sitä kautta suurempia hypittäviä (lennettäviä) matkoja ruuan ja veden luokse. Perusteluna säädösten muuttumiseen on se, että kanat sopeutuvat paremmin muuttuviin olosuhteisiin mutta tosiasia on se, että pienemmät kanat pääsevät huonommin isojen kanojen orsille. Mittasuhteita ei ole muutettu pieniä kanoja varten - eikä kanalaa voi oikein muuttaa sitä mukaan kun kanat kasvaa - eli ihmisen täytyy olla tarkkana jottei kukaan kuole.

Ainahan tämä muuttaminen on pieni shokki kanalle (kenelle vaan): ruoka muuttuu, valot muuttuu, tilat muuttuu - koko maailma muuttuu! Suurin osa eläimistä sopeutuu hyvin mutta joillekin tapahtuma on tosi traumaattinen, sille ei voi mitään. Mutta haudottavan munan, poikasen ja ison kanan vaatimukset on niin erilaiset, ettei ole taloudellisesti mahdollista suokyllä olemassa missä hautoa, kasvattaa poikasia ja munittaa isoja kanoja samassa kanalassa. Sellaisia viritelmiä on missä ulkotilat yms tilat olisi kaikille yhteisiä ja näin muutokset minimaalisia, mutta suomen olosuhteissa se ei oikeasti ole järkevää (vai suostutteko maksamaan munista kolmekertaa kalliimman hinnan? Tuskin, sillä nyt jo kaikki valittaa luomumunien hinnasta!).

Mutta nyt uudet kanat tulevat meille ja vahtimassa on, paitse Katri, Antti-Jussi ja minä myös uudet kissat - joo-o. Meille on pesiytynyt jonkun naapurin kaksi kissapentua jotka Aukusti ja Enni-Maria adoptoivat ja nimesivät (Lakritsi ja Pena) ja ovat viikkotolkulla hoitaneet! Odotan innolla heidän huomista tapaamistaan!

kissoja ja peuroja

Taas on se aika vuodesta, että meillä on pesty kanalaa. Kolme viikkoa sitten lähti kanat ja siitä lähtien on tyhjennetty lantaa pihalle ja painepesurilla pesty kanalaa. Ei oikein hohdokasta työtä, eikä kukaan oikein innoissaan siitä ole, mutta yksi tärkeimmistä töistä mitä luomukanalassa tehdään kuitenkin. Rotanmyrkyn levittäminen aloitettiin tällä kertaa hyvissä ajoin ennen kanojen lähtemistä.... viime kerrasta jäi kammo kun rotta koputti keittiön ikkunaan ja halusi mukaan televisiota katsomaan.. (näky joka en unohda vähään aikaan!!!!).

Tänävuonna päätin,että nyt otan kananlihaa talteen ettei kaikki luomuliha mene minkin ruuaksi. Enhän minä teurastaa osaa, joten olin riemuissani kun yksi oppilaistani opistossa kertoi metsästävänsä lintuja! Jee! Jouni lupasi tulla teurastamaan meille  kukkoja (nehän ovat vaan lihoneet täällä ollessaan toisin kuin kanat jotka munivat minkä ehtivät). Ihan niin paljon kukonlihaa en pakkaseen saanut kuin olisin halunnut - meidän suuret metsästäjät Antti-Jussi ja Oskari saivat nimittäin vain kolme kukkoa kiinni kanalasta!! No, nyt on niiden rintapaistit pakkasesa odottamassa että teen 'kukkoa viinissä'.

Jotain hauskaakin kanalasta löytyi - kolme kissanpentua! Joku naapurin kissoista oli siirtänyt pentunsa meille asumaan ja lasten riemuksi ne kotiutuivat kanalaan hyvin. Ensin löytyi Pena, oranssinkirjava pentu (joka muuten onkin kuulemma tyttö) ja sitten kaunis harmaa pentu ja toinen  oranssinkirjava (joka sai kodin muualta) Kauheeta etten muista mitä nimiä Enni niille antoi!!!. Enni ja Aukusti ovat pitäneet kissoista hyvää huolta ja jopa minä jouduin (tai ehkä vähän vapaaehtoisesti menin) tekemään lämmintä pesää pennuille, että tarkenevat kanalan toimistossa. Minun lapseni ovat niin allergisia kissoille etten voi kuvitellakaan ottavani niitä meille sisälle ( vaikka hiirikissalle olisi kyllä käyttöä!!).

Toinen joukko eläimiä jotka ovat muuttaneet meille on suuri peuralauma!! Ensin niitä oli neljä. Ne kävi syömässä omenia meidän puutarhasta ja pellolla herkuttelemassa. Aikaisin aamulla ne löytyi keittiön ikkunan takaa herkuttelemasta ja sitten myöhemmin jo keskellä päivää kävivät syömässä. Kun omenat loppui siirtyivät ne takapihan luo pellolle. Nyt niitä on noin 11 yksilön lauma ja kaikessa rauhassa ne syövät tienvarren pelloilla kun ajan ohi - vähän päätään kääntävät ja kuulostelevat mutteivat kummemmin häiriinny jos en yritä pysähtyä ottamaan valokuvia. Aika upeita ilmestyksiä ja yllättävän suuria!! Kyllähän sitä on ohimennen käynyt mielessä, että sellainenkin metsästäjä olisi mukava löytää joka pari peuraa saisi pakkaseen:)

Luomutarkastusta, työmiehiä ja muita kiireitä

Tällä viikolla oli taas se jokavuotinen koettelemus, eli  luomutarkastus meidän kohdallamme. Luomutarkastus tarkoittaa käytännössä sitä, että isäntä hermoilee ja miettii mikä on se kohta mihin tällä kertaa takerrutaan ja mikä paperi nyt on hukassa... Emme ole kumpikaan niitä kaikkein tarkimpia kirjanpitäjiä tai paperin järjestelijöitä, sillä seurauksella, että tarkastajia varten joudumme aina etsimään jotain paperia.
Ja sen hyväksynkin. ON tosi tärkeää, että luomupaperit on kunnossa, läpinäkyvyys ja tarkistettavuus on luomun luotettavuuden peruskiviä - suomalaiseen luomuun voi todellakin luottaa! Mutta kun tuntuu, ettei näissä tarkastuksissa oikeasti ole kysymys  siitä olemmeko rehellisesti ja aina ja kaikkialla luomu-ihmisiä vaan pikemminkin siitä, että tarkastajat yrittävät päihittää toisensa. Uusi tarkastaja keskittyy usein edellisen tarkastajan tarkkuuden ylittämiseen! Esimerkisi siten, että kun edellinen tarkastaja on tehnyt uuden kanalan käyttöönottotarkastuksen, mittauksineen kaikkineen, täytyy seuraavan tarkastajan kyseenalaistaa hänen tarkastuksensa ja tarkastaa kanala uudelleen (olkoonkin että se on jo toiminut yhden tai kahden parttian verran!), No. Nyt sitten tehdään kanalan oveen ikkuna, kun uusi tarkastaja on sitä mieltä, että kaikki edelliset ovat mitanneet ikkunapinta-alan väärin ja yksi vajaan neliön ikkuna puuttuu..... Samoin tein jo kerran varastokirjanpitoni uusiksi, kun yhden tarkastajan mielestä erilainen kirjanpito palvelee tarkastuksia paremmin... mitä väliä sillä on mikä minun tarkoituksiini sopii tai ei sovi, tarkastajia vartenhan tätä työtä tehdään, ei niin? Mutta onneksi saamme itse maksaa nämä tarkastukset, ettei kulu valtion rahat turhaan :)

Toinen mieltäni ilahduttanut asia viimeaikoina on ollut nämä työmiehet.... Meillä asuu majatalossa jo toinen ukrainalainen kanalatyömies.. Hän on töissä tuossa naapurin kanalassa (ykköstä, muuten, ei luomua) ja tekee töitä usein 8-päivää viikossa (kun ei ole muutakaan tekemistä ja rahaahan tänne on tultu tekemään!). Joka aamu hän menee kahdeksaksi ja tulee pois joskus viiden, kuuden tai seitsemän maissa.... Meillä on mukava suomalaismies töissä joka luotettavasti tekee sen kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa (paitsi silloin kun vaimo tai lapset tai hän itse sairastaa, on neuvola-aika, tai jollakin lääkärin aika.......)  Ja hänelle kuuluukin nämä reissut, en yhtään valita sitä!!!!! Ja tosi luotettavasti tulee töihin!! Mutta töissäoloajasta suuri osa kuluu puhelimessa!!!! Eikä minuuttiakaan ole ylitöissä vaikka mikä homma olisi kuinka pahasti kesken.... Ukrainalainen naapurin työmies laski, että kolme ukrainalaista tekisi samalla palkalla töitä kuin tämä meidän yksi työmies, eikä uskaltaisi puhelimessa olla kun täytyy pelätä työpaikkansa puolesta....  En ota kantaa, puolesta enkä vastaan, omasta johtamistaidostahan se on varmasti kiinni.... mietin vaan...... että onko se oikein kenenkään kannalta, että täytyy pelätä työpaikkansa puolesta tai että täytyy  päivä viettää puhelimessa....

Mutta onneksi tänä syksynä pääsi puimaan ja kynnöille  ihan normaalisti, ei tarvitse marraskuussa mennä  pellolle!! Kunhan saadaan uusi tie valmiiksi asti (melkein on jo!!!) ja pihakivetykset ja polut paikoilleen, voi talvi tulla!! Ja sittenhän minä en valita enää mistään! Tulkoon vaikka uusi tarkastus -kun lunta on paljon olen minäkin tyytyväinen:)

Outoja kelejä

Viime syksy oli siitä kummallinen, että vielä marraskuussa (lue= vasta marraskuussa) oltiin puintitouhuissa. Pellavaa ei päässyt puimaan aikaisemmin ja marraskuussakin se oli hankalaa. Mutta onnistui kuitenkin jotenkuten.
Tänä vuonna taas naapurin isäntä oli puimirillaan pellolla jo heinäkuunpuolella ja meidänkin isäntä suunnittelee ensi viikolla aloittavansa puinnit. Kummallista. Herne valmistuu ennätysajassa, tosin sato jää tavallista pienemmäksi - kuivalla pellolla ei vaan palot jaksaneet kunnolla kasvaa ja herneet jäivät tosi pieniksi! Mutta onneksi sentään saadaan sato korjattua.

Tämä kesä on meillä pitkälti mennyt tienteossa. Päätimme muutama vuosi sitten kääntää talon 'pääsisäänkäynti' takaisin alkuperäiseen suuntaan, eli joen puolelle taloa, ja tehdä sinne uuden tien. Näin kanalan edusta rauhoitetaan maatalousajolle eikä isännän tarvitse aina miettiä mihin traktorinsa jättää eikä emäntä enää jää jumiin muna-auton taakse:)

Aivan 'ramaattisesti' muuttui meidän maisemat kun yllättäen huomasimme asuvamme melkein joen rannalla (onhan sitä jokirantaa meillä yli kilometri, sitä vaan ei oikein ole huomannut) emmekä olekaan keskellä metsää! Talvella suuri avaruus ympäröi meidät kun valkeaa hankea oli silmän kantamattomiin, nyt kesällä kaunis joki halkoo maisemaa!

Olemme sitten innostuneet taas soutuveneilystäkin, nyt kun se joki siinä on esillä. Laituria ei vielä ole, eikä rantasaunaa, vaikka kaikki naapurit ovatkin saunasta muistuttaneet... ei ole ihan lähi suunnitelmissa kuitenkaan, hyvä kun veneellä pääsemme ihailemaan maisemia!
Hauskaa on ollut taas muistella miten se soutaminen sujuu - 8 -vuotias Ennikin on opetellut soutamaan ihan innoissaan! Isäntä tietysti kaivoi esille minimoottorin ja sillä ajellaan kun olisi hänen vuoronsa soutaa! Mukavaa on ollut - tälläinen kuiva kesä on juuri omiaan veneilyyn. Paitsi, että tietysti juuri silloin sataa tihuutti kun olimme päättäneet tehdä vähän pidemmän reissun - ei se sade haitannut, oli ihanaa ajattella, että ehkä nyt sitten tulee muutama sieni.......
Onneksi kesä vielä jatkuu - toivottavasti saamme tien valmiiksi!

Taas kevät

Kauheaa kuinka on aika kulunut! Kokonainen vuosi on mennyt edellisestä päivityksestä! Taas olemme samassa vaiheessa - lannanajoa (ja hajua) riittää, kylvöt tehdään tohinalla ja toivotaan sateita päälle. Isäntä roikkuu netissä aamuin illoin ja siinä välissä tarkistamassa miten säätiedotukset kehittyvät - missä sataa ja milloin? Tuuleeko kovin (eli kuivuuko pellot nopeasti vai ei)?
Ihailen isäntien hermoja - kunhan pääsevät pellolle, he rauhoittuvat. Viikko ennen pellolle menoa on kylläkin tuskaa - 'maahenkeä kasvaa' niin kuin meidän isäntä sanoo. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että on aivan turha puhua hänelle mistään viikkoon, hän ei näe eikä kuule muuta kuin säätiedotukset ja pellon kosteuden. Kevättöiden aloittamisen ajoittaminen on luonnollisesti tärkeää - kosteuttaa täytyy olla sopivasti: liian märässä ja kylmässä maassa luomusiemenet mätänevät, liian kuivassa maassa taas itävyys kärsii. Normiviljelyssä käytetään peitattuja siemeniä jotka kestävät enemmän kosteutta mutta luomussa siis se on kiellettyä.
Mutta kun lopulta päättää aloittaa ne kevätkylvöt niin sitten elämä rauhoittuu. Tottakai on valtava kiire tehdä töitä, mutta se on sellaista hallittua kaaosta, kaiken kiireen keskellä isäntä on onnellinen ja oikeastaan juuri parhaimmillaan tekemassä sitä minkä parhaiten osaa! Koneet sohlaavat joka kevät vähän vaikka meillä niiden kevät huollot aloitetaan hyvissä ajoin. Mutta pieni sählinki tuntuu vain piristävän ja kuuluvan toimenkuvaan:)
Loppuviikolla sitten on kylvöt tehty ja kaikki on 'korkeimman kädessä'. Yllättävän rauhallisesti isännät ottavat muuttuvat sääolosuhteet ja kasvuunlähdön mahdolliset ongelmat - ilmoille ei voi mitään, eikä sateille, on vain luotettava siihen, että kaikki kasvaa. Tätä luottamusta ja kykyä olla hermostumatta asioista joille ei mitään voi minä ihailen. Siinä olisi opittavaa meille murehtijoille. Kun tekee oman osuutensa niin hyvin kuin pystyy täytyy vain luottaa että muutkin tekevät. Ja yleensä näin käykin. Yleensä pellolta aina jotain syksyllä kerätään.

Mutta nyt menen minäkin tarkistamaan sen säätiedotuksen josko pääsisin kasvimaan kimppuum....