Aika havahduttava oli vuoden vaihde - järkyttävää miten sähköstä riippuvaisia me olemme. Kun puut kaatuivat sähkölinjojen päälle ja koko naapurusto pimeni, ei voinut mitään sille, että tunsi itsensä tosi pieneksi. Tavallaan se on hyvä tunne, on lohdullista tajuta, ettei kaikki tässä maailmassa ole itsestä kiinni. Että vaikka kuinka välillä luulee olevansa vastuussa kaikesta, ei sitten aina olekaan. Toisaalta oli pelottavaa huomata, miten pieneksi myös suuri sähköyhtiö meidät tuntee. Miten vähän tärkeitä meidän murheemme tai hyvinvointimme on voittojen tuottamisen rinnalla.
Meillä onneksi toimii generaattori joten kanat ja me olimme turvassa. Kanojen varjolla minunkin pakasteeni säilyivät enkä ole kaikille kehdannut edes kertoa, että joka päivä kävin sähkösaunassa... Traktori siis kävi kalliilla polttoaineella yötäpäivää lähes koko viikon tuottaen meille sähköä jotta kanat sai vettä ja ruokaa ja valoa. Kukaan sähkölaitos ei kylläkään tarkistanut onko kanoilla kaikki hyvin... Voimajohto roikkui meidän tien yläpuolella kolme päivää - rehut ei tullu, munat ei lähteny ei muutenkaan autolla ajettu tietä pitkin koko tänä aikana....
Ihan yhtä pieneksi tunsin itseni myös sitten kun pakkanen nousi kolmeenkymmeneen ja kaikki oli vaarassa jäätyä. Onneksi hakelämmityksen teho riitti kanalaan - sisälle sain sitten puilla lämmintä. Kaksi kakluunia on edellinen sukupolvi jättänyt kaiken varalta purkamatta ja nyt oli se 'kaikenvara' jolloin niitä todella tarvittiin.
Mutta se hyvä puoli tässä kaikessa on ollut, että naapurusto on tullut aivan eri tavalla tutuksi. Meidän 'naapuriin' (kilometrin päähän ) muutti viime vuoden huhtikuussa uusi pariskunta ja vähän lähempi naapuri (vain noin 500 metriä matkaa) on ollut enemmän sellainen 'hyvän päivän tuttu'. Mutta kun pimeys valtasi Jurvalan kylän, kutsuimme naapurit kahville, lataamaan kännyköitä, saunomaan, syömään lämmintä ruokaa jne. Ja kun sähköt taas tulivat, kutsuivat ensimmäiset naapurit meidät kaikki iltakylään ja parin viikon päästä taas seuraava naapuri - eli olemme tutustuneet ja kyläilleet kuin ennen vanhaan! Katsottiinpa missikisatkin yhdessä (minun suosikkini muuten voitti). Eli kiitos Fortum kun lähensit meitä:)
Lämpöä tähän pakkasen keskelle on tuonut jo ensimmäinen siemenluettelo jonka posti tuoda tupsautti muutama tovi sitten.... kohta saa vaihtaa jo sisäkukille uudet mullat... eli kevät tulee, vaikkei sitä aina jaksa uskoa:)
Uudet kanat on tilattu, ne kun täytyy ensin munittaa ja hautoa ja kasvattaa 15 viikoisiksi ennen kuin ne tulevat meille. Ihan reilut kaksi viikkoa laski isäntä meille kanalan pesuaikaa siihen kanojen vaihdon yhteyteen. Ihana miten tehokkaina hän meitä pitää!
