Nyt on kaikki kolme kanalaa täynnä uusia kanoja! Iloinen kiekuna täyttää paikat kun kukot yrittävät pitää valtavaa laumaansa kasassa. Tuntuisi kyllä siltä, että noin 5 kukkoa per kanala on hirmuisen vähän, mutta kukot vaikuttavat tyytyväisiltä. Niin kuin kanatkin.
Ykkösen alku ei tuntunut kovin lupaavalta, kun suuri lauma kanoja tuntui nääntyvän muutaman hetken meillä oltuaan. Yks kaks vaan parikymmentä kanaa kuoli ja toiset parikymmentä tekivät kuolemaa. Säikähdimme ihan mahdottomasti ja epäilimme vaikka mitä tauteja ja tutkimme taas kaikki eri mahdollisuudet - joku eksoottinen tauti on varmasti vallannut kanalamme! Hädissämme juotimme ja syötimme lintuparkoja kädestä pitäen, tuntitolkulla seisoimme vesinippojen ääressä kanoja juottaen - ja kas kummaa, suuri osa alkoi elpyä! Kyllä harmittu kun tajusimme, ettei kanalassa ollutkaan mitään tautia vaan ihan järkyttävä ongelma - kanat eivät vaan osaneet hypätä nipoille juomaan! Matka maasta oli ilmeisesti liian suuri tai kanat eivät vaan olleet oppineet orsille tai jotain! Äkkiä isäntä teki apuorsia ja kiipeilypuita joita pitkin pääsee kävelemään juomanipoille ja rehukouruille. Kunpa opisimme tienneet, että kanat eivät osaa emmekä olisi luottaneet kasvattajan ja laitevalmistajan vakuutteluihin siitä että kyllä nämä kanat osaavat näillä laitteilla toimia! Se nyt ainakin tuli selväksi, että ainoa auktoriteetti kana-asioissa on Jurvalassa tästä lähtien isäntä itse!
Kaikki kanat eivät toipuneet niin paljon että pärjäisivät suuressa laumassa joten perustimme erillisen sairaalaosaston. Siellä on nyt neljä onnellista kanaa: Matilda, Saara, Kaarina ja Josefiina (Ennin 6v antamat nimet - näitä mietittiinkin sitten tosi pitkään!). Ihanaa on ollut seurata miten ne toipuvat pikkuhiljaa, kasvattivat helttansakin uudelleen (saivat nimittäin kaikki aika nokkimisen osakseen laumassa ja jokaisen heltta oli nokittu lähes kokonaan!).
Yhtenä yönä kävi sitten vielä niin onnellisesti, että tytöt saivat kukonkin yökylään! Kolmoskanalan ovi oli illalla jäänyt vahingossa hieman huonosti kiinni, ja kun kanat yöksi ahtautuivat ovea vasten, aukesi ovi ja yli 50 kanaa plus yksi kukko vyöryivät munahuoneen puolelle missä 'sairaala' on. Aamulla oli vastassa aika sotku ja kanankakka määrä sekä joukko kiihtyneitä kanoja kun menin kanalaan! Onneksi työmies tuli avukseni metsästämään niitä ja ne pääsivät onnellisesti takaisin omaan asuntoonsa! kukko istui koko näytelmän ajan tyytyväisenä 'sairaalassa' rehua syömässä ja tyttöjä naurattamassa eikä olisi millään halunnut lähteä kotiin. Mutta kyllähän yöjalasta täytyy aamuksi kotiin mennä vai mitä? Ja lopulta minä jäin sitten yksin sotkua painepesurin kanssa selvittämään.
Kevät työt on pelloilla tehty ja hienosti tuli sade heti viimeisten jyräysten perään! Koko rumba kesti reilusti pari viikkoa ja vähän ihmeissäni katselin kun naapurin pelloille tuli suorakylvökone ja teki toukotyöt päivässä! Meillä kun on luomupellot, niin äestykseen menee aikaa ja kynnöt (siis syksyllä) on ihan 'must' jotta rikkaruohot vähän edes stressaantuisivat ja ottaisivat nokkiinsa eivätkä kauheasti rehottaisi!
Nyt on ihanaa odottaa kesää - kesäkuun ensimmänen päivä pääsevät kanat pihalle ja elämä muuttuu taas hieman. Sitten pelätää haukkoja ja supeja ja kettuja ja ja ja! Vaikka oikeastaan olen sitä mieltä, että niin kauan kun syövät kaiken minkä vievät siedän sen. Pakkohan se on. Onneksi kanat ovat niin arkoja, että juoksevat kyllä sisälle heti kun jotain epäilyttävää vilahtaakin jossain. (Huijasin: ihan ensimmäiseksi ne kyllä ryntäävät kukon ympärille sitä suojaamaan:))
