Tai ei aivan -kyllähän ne joilla on jokin vesistö lähellään voivat kuivana kesäna kastella. Siinä se sitten onkin. Tälläisenä kesänä kun sataa, sataa ja vielä kerran sataa ei voi yhtään mitään! Yritystä kyllä on - Salontien varressa olen ihaillut yhdellä pellolla työtä tekevää uppopumppua joka kuivattaa peltoa - ei kovin tehokkaasti mutta kuivattaa kuitenkin. Salaojitusta parannetaan ja koneisiin kiinnitetään huomiota - mutta keinot ovat lopulta hyvin vähäiset.
 |
| Meidän pellolta löytyy vielä Åvikin lasitehtaan lasia - keväisin etsitään samalla kun tarkastetaan peltoja |
Tänä kesänä vesi siis seisoo pelloilla monella paikkakunnalla kun maa on jo ottanut vastaan sen minkä pystyy (luomuviljelijänä voisin vähän hihkaista, että mitäs käyttävät niin isoja koneita,että ne painaa maan liian tiiviiksi, suorakylvökään ei ehkä muokkaa maata ilmavaksi....) mutta samojen ilmojen armoilla tässä ollaan joten en hihku!
Olen ennenkin sanonut ihailevani mieheni hermoja - minä olisin varmaan ihan hermoromahduksen partaalla!! Tälläinen kontrollifriikki ei pärjäis vuottakaan viljelijänä - mutta mieheni vaan toteaa, että minkäs teet. On mietittävä milloin kylvää (ja joskus se osuu nappiin), on miettivä jyrästääkö vai ei (joskus päätös on oikea) viljeltävät lajikkeetkin pitäisi osata valita oikein (luomussa vaihtoehtoja vähemmän). Ja sit vaan yrittää pitää välit yläkertaan kunnossa.
Ja lopulta sitä sitten onnistuu tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti