keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

yrittäjyys....

Tänään aamulla tekstiteeveen uutisissa kerrottiin kuinka keuhkokuume on levinnyt kanaloihin. Tarttuva keuhkokuume, mikä tarkoittaa sitä, että jos se kanalaan tulee, joudutaan kaikki kanat lopettamaan. Onneksi tauti ei tartu ihmisiin, joten sellaista panepidenia vaaraa ei ole.......

Mutta. Tauti on levinnyt varsinais-suomen kanaloihin ja se on tullut suomeen luultavasti siksi, että joku onneton on salaa tuonut tarkastamatonta 'kanamateriaalia' suomeen. Haloo! Kuka hullu näin tekee? Kuka on niin edesvastuuton, että ottaa tällaisia riskejä? Me ylpeilemme sillä, että suomessa ei ole salmonellaa, eikä muitakaan pahoja tauteja, mutta tämä on seurausta kovasta työstä! Tiedän, että muualla maailmassa nostetaan helposti kädet ylös tautien edessä ja pidetään niitä välttämättöminä pahoina, mutta me olemme nähneet vaivaa (ja uhranneet muutaman viljelijänkin siin ohessa) varmistaaksemme, ettei meillä ole tauteja - ja sitten joku onneton menee tekemään näin kummallisen teon!

Itseasiassa minä  kyllä oikeastaan havahduin pohtimaan sitä kuinka yksin yrittäjä tälläisessakin tilanteessa on! Meillä oli isäntä kolmatta viikkoa sairaana (eikä siis mennyt lähellekään kanalaa!!!!!). Onneksi meillä on niin iso tila, että meillä on vakituisesti yksi työntekijä joka minun kanssani jakoi kanalatyöt sillä aikaa kun isäntä makasi sängynpohjalla. Mutta jos meillä ei olisi Katria ollut, olisin ollut aika yksinäinen työni kanssa. Eihän kanalaan oikeasti saa aina lomittajaa silloin kun tarvitsee. Ja tautiriskin takia en haluakaan lomittajaa joka tulee suoraan yhdestä kanalasta toiseen. Eli olisin  ollut täysin yksin hoitamassa tilaa ja omia töitäni ja kipeetä miestä. (Ja sattumalta yhtä aikaa kipeenä olleita lapsia).

Väsynyt, yksinäinen yrittäjä ei aina jaksa tai pysty miettimään enää eläinten hyvinvointia niin hyvin kuin pitäisi. Maatalous on haavoittuvaa, niinkuin suomessa on viime vuosina havaittu. Mutta se ei oikeuta laittomuutta. Mikään ei oikeuta eläinten laiminlylöntiä tai muiden yrittäjien toiminnan vaarantamista.

Rangaistukset eivät kuitenkaan auta, meidän pitäisi kehittää empatiaa ja naapuri-välittämistä ja hätäapua ja muuta vastaavaa. Jos ruuasta saisi kunnon hinnan, sellaisen, että tuottajan tuntipalkka nousisi edes kymmeneen euroon, jos  tiloilla olisi varaa pitää sitä yhtä tai kahta työntekijää, jos tuottajalla olisi täydennyskoulutusvelvollisuus niinkuin esim. maatalousalan opettajilla, jos, jos, jos.....

Vähän nyt rönsyilen, mutta uskon, että epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja - mitenkään muuten en ymmärrä tätä keuhkokuumetta! Jos yrittäminen rehellisesti tuottaisi, tuskin ylilyöntejä tapahtuisi.... Vai olenkohan vaan ikuinen idealisti ja optimisti?

2 kommenttia:

  1. Hyvin mietit, tuntuu siltä että yrittäjän täytyy aina tehdä pitkää päivää, alasta riippuen. Ja se käy raskaaksi eikä palkka silti takuulla nouse. Ehkäpä tällaisen paineen alla juuri tämä joku on tuonut niitä tautisia kanoja, saanut halvemmalla ja ajatellut että vähän palkka nousee kun kanat sai halvemmalla... Silti väärä logiikka, riski on liian suuri, mutta ehkäpä juuri siinä se syy.

    VastaaPoista
  2. Puhut asiaa! Lisäksi ymmärsin, että se virus on tullut Suomeen harrastelijoiden koristekanoista. Harmi heille, jos kolme kanaa kuolee, mutta ajattelivatkoa, että joltain saattaa kuolla tuhansia kaakattajia ja mennä koko talous poskelleen siinä samalla.

    VastaaPoista